Pisaroiden kuvaaminen osoittautui jälleen aika meditatiiviseksi. Oikean ajoituksen löytyminen oli aika sattumanvaraista, joten yrityksiä vaadittiin useita, jotta sain nämä kuvat onnistumaan. Monikaan ei varmasti tule ajatelleeksi, että pisara on oikeasti pudotessaan pyöreä. Välillä kamera näkee asioita, joita ihmissilmä ei ehdi havaita.
Hiihtoloma alkoi. Suksia minulla ei täällä valitettavasti ole, mutta kamera sentään löytyy, joten lähdin eilen ikuistamaan aurinkoista talvipäivää.. 😉 Auringon valo olikin melkoisen sokaisevaa välillä, mutta en valita, kiva vaan, kun valo lisääntyy. Aamuisinkin on jo tosi valoisaa 7-8 aikaan. Tuntuu, etten ole hirveästi ehtinyt kuvailemaan, kun koulun jälkeen pimeä on tullut jo pian tai on jo ollut pimeää sieltä lähtiessä. Niin nyt näitä kuvia tulikin sitten aika paljon. Kuvasin myös vähän tällaista ”kaupunkimaisema”-tyyppistä kuvaa, joita en muuten hirveästi ota. Nuo aura-autojen tekemät lumipenkat vaan olivat niin massiivisia, ja toisaalta auraamattomiin paikkoihin syntyneet polut sympaattisia. Ainakin voisi sitten tulevina vuosina katsoa, millainen talvi lopulta saatiinkaan vuonna 2016.
Lintumummo ruokkimispuuhissaan.
Ensi viikon alussa olisi tarkoituksena päästä käymään myös Repovedellä, joten voi olla, että piakkoin ilmestyy toinenkin melko kuvapainotteinen postaus. Ainakin voisin veikata näin käyvän!
