Tässä on nyt vajaa viikko vietelty 25-vuotiaana ja ikää on ehditty juhlistaa niin ystävien kuin sukulaistenkin kanssa. Onhan tämä aika hyvän kuuloinen ikä! Tosin ehkä nuorempana ajattelin, että tässä vaiheessa kaikki olisi jo selvempää. Nyt ajattelen, että tämä on vasta alku kaiken selvittämiselle. Tarkoitus olisi kuitenkin suunnata valoa kohti, joka sieltä oksien lomasta jo kajastaa. Ehkä tämä on viimeinkin minun vuoteni?

Ja kun kahveja kerran pidettiin, niin täytyihän sitä päästä kokeilemaan vähän leipurin taitojakin. Tai no, minähän keskityin koristeluun. Tässä siis ensimmäinen koristelemani voileipäkakku ikinä.

Täytekakun koristelu on sen sijaan ollut lapsesta asti suosikkipuuhaani, ja pitkästä aikaa pääsin sitäkin taitoa harjoittelemaan. Pikkuveljen tyttöystävä vatkasi kermankin ojennukseen, omilla vatkailuillani se ei meinannut ensin kestää ollenkaan. Ei minusta ehkä kondiittoria näillä näytöillä leivota (vaikka mummi sellaista väittikin), mutta aika tyytyväinen olen lopputuloksiin kuitenkin!

Sain myös söpöjä, oman näköisiä lahjoja. Olin juuri ollut aikeissa ostaa eräästä Porvoon liikkeestä itselleni taskupeilin, mutten raaskinut. Nyt sain sellaisen kuitenkin äidiltäni, joten onneksi en ostanut! Siinä on vielä pöllöjäkin.