Olen viime aikoina ajatellut paljon ystävyyttä, niin menneitä ystävyyssuhteita kuin nykyisiäkin. En ole juurikaan elämäni aikana viettänyt aikaa suurissa kaveriporukoissa, vaan viihdyn ennemminkin yhden tai kahden ystävän kanssa kerrallaan. Olen sitä mieltä, että ystävyyden kohdalla laatu korvaa määrän, ja minulla onkin muutama todella rakas ystävä. Lisäksi on ystäviä ja kavereita, joiden kanssa on mukava viettää aikaa, mutta suhde ei välttämättä ole niin syvä kuin sydänystävien kanssa. En halua laittaa ihmisiä minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen, mutta jokainen varmasti omissa suhteissaan tunnistaa, että ystävyyksiä on erilaisia.

Aina sanotaan, että kumppaneita tulee ja menee, mutta ystävät pysyvät. Vuosien varrelle on kuitenkin moni ystäväkin jäänyt, välillä ihan vähitellen huomaamatta. Elämäntilanteet, asuinkaupungit ja ajatukset muuttuvat, joten se on ihan luonnollista. Joskus erot ovat räiskyvämpiä, mutta omalle kohdalleni sellaista ei ole osunut. Taannoin kuitenkin luin jonkin blogitekstin ystävyyden loppumisesta, ja huomasin tekstin aiheuttaneen minussa pientä surumielisyyttä. Olihan minusta jo pidemmän aikaa tuntunut siltä, kuin minut olisi jätetty. Yrityksistä huolimatta en ollut saanut tavoitettua erästä vanhimmista ystävistäni pitkään aikaan, mikä tuntui oudolta. Olimmehan me joskus jakaneet yhdessä suurin piirtein kaiken. Samaan aikaan olin hänestä huolissani, mutta tunsin oloni myös loukatuksi. Ajattelin kuitenkin hänen tarvitsevan vain omaa aikaa, ja että hän ottaisi kyllä yhteyttä, kun siltä tuntuu. Nyt en ole kuullut hänestä yli vuoteen, ja olen edelleen epätietoinen siitä, miksi monivuotinen ystävyytemme näyttää katkenneen. Ehkäpä syy joskus vielä selviää. Nyt täytyy kai vaan päästää irti.

Vaikka minusta tuntuukin, että monen vuoden ystävyys on kuin pois pyyhkäisty, todellisuudessahan näin ei ole. Sillä jokainen ystävä, oli sitten entinen tai nykyinen, lyhyt- tai pitkäaikainen, jättää aina jonkinlaisen jäljen. Kuvia, ajatuksia, muistoja, sanoja. Niitä hyviä, yhteisiä kokemuksia ja muistoja on paljon.

Ja se on arvokasta.