Vuoden viimeisen päivän kunniaksi halusin tehdä tälläisen välikevennys-postauksen. Jotain hupaisaa siis, kun tarkemmin alkaa asiaa miettimään. Tiedättehän, että kuvakulmalla on kuviin suuri merkitys. Jos haluaa korostaa kuvassa jotain tiettyä vaikutelmaa tai tuoda kohteen paremmin esiin, aina seisaaltaan kuvaaminen ei ole kekseliäin tai edes paras vaihtoehto. Itse tykkään kuvata monia asioita, jotka löytyvät maantasosta, mutten useinkaan halua kuvata niitä ylhäältä alaspäin (riippuu tietenkin kohteesta) vaan löydän mielenkiintoisimmat kulmat laskeutumalla itsekin alas. Siis joidenkin mielestä hyvin alas, ainakin jos kuulemiini kommentteihin on uskominen..! Pusikoissa kykkiminen ei itsessään taida näyttää kovin fiksulta, mutta mitäpä sitä ei tekisi kivan kuvan ja visionsa eteen. Tässä siis joitakin koottuja kuvausasentokuvia, joita minusta ovat ikuistaneet niin poikaystäväni kuin ystävänikin -yleensä ihan pyytämättä! Olen kai ollut jotenkin erityisen valokuvauksellinen näissä.

Tämä näyttää mielestäni suhteellisen fiksulta.

Tässä taas taisi olla niskat vähän kovilla.

Tästä kuvasta taas tulee mieleen sana möykky. Jokin päätön, outo möykky metsässä.  No, minähän se vain jotain sammalta siellä kuvailen.

No siinä istun ihan nätisti näkötornin portaikon yläpäässä. Mitä nyt yksi puu kasvaa päästä, mutta se ei liittynyt aiheeseen.

Ja sitten taas tätä sammakko-osastoa..

Auringonvalo täytyi saada nätisti kuvaan mukaan, jolloin täytyi taas laskeutua alas.

Viime viikonloppuna kirjaimellisesti heitin itseni pitkin pituuttani pöpelikköön, jotta saisin ystäväni siluetin näkymään suht hyvin hänen päälläseisontakuvassaan. Tämä oli itsellenikin ihan uusi kuvausasento, mutta kuva onnistui hyvin.

Vaihteeksi ihan fiksulta näyttävä kuva.

Välillä täytyy myös nojailla erinäisiin asioihin, kuten vaikka kiveen tai seinään. Toimii hyvin myös jalustan puutteessa. Kyllä tämä kuvailu vaan välillä ihan jumpasta käy.

Sen pidemmittä puheitta näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Viettäkäähän oikein mukava vuoden viimeinen päivä. <3