Epätodellinen. Tiedättehän sen, kun odottaa kauan jotakin, ja kun se jotakin viimein tapahtuu, on hieman epätodellinen olo. Valmistumiseni jouluksi on nyt varmaa, sillä kaikki on tehty muutamaa pikkujuttua lukuunottamatta. Kypsyysnäyte ja päättöseminaari ovat pois alta. Yksi opettajista onnittelee valmistumisesta jo etukäteen ja vaikuttaa aidosti iloiselta puolestani. Tulen saamaan opinnäytetyöstä ihan kohtuullisen arvosanan. Kaikki on hyvin.

Kun tulin eilen päättöseminaarista kotiin, halusin hetken vain olla. Kuuntelin Johanna Kurkelan Sudenmorsian-levyä suolalampun valossa ja kävin mielessäni läpi päivän tapahtumia. Ajatella, että melkein koko opiskeluajan kauhulla odottamani seminaarin pitäminen ei sitten lopulta ollutkaan ihan niin kamalaa. En voi sanoa juurikaan nauttineeni siitä, mutta voin sanoa olevani tyytyväinen suoritukseeni siihen nähden, kuinka paljon se etukäteen jännitti. Opponoijien ja opettajan palautteessa ei ollut oikeastaan mitään sellaista, mitä en olisi itsekin tullut ajatelleeksi.

Nyt voin ruveta täyttelemään tutkintotodistusanomusta. Ja ryhtyä miettimään elämän uusia tuulia.