Superkuu ja Sudenmorsian

Minulla on tarkoituksena lukea nyt kesällä kirjoja, joten päätin aloittaa kirjasta, jonka tiesin vievän mukanaan. Olinhan jo lukenut sen yhdeksännellä luokalla ja tehnyt aiheesta tutkielman. Ja nyt kirjaa lukiessa kävi samalla tavalla, kuin muistelisin käyneen ensimmäiselläkin lukukerralla: luin sen yhdeltä istumalta. Kyseessä oli Aino Kallaksen vuonna 1928 kirjoittama Sudenmorsian -hiidenmaalainen tarina.

Vanhahtava kieli saattaa aluksi vieroksuttaa, mutta kuljettaa lukijan pian oikeaan, mystiseen tunnelmaan. Ilman sitä tarina tuskin tuntuisi samalta. Erilaiset myytit ja fantasia ovat aina olleet lähellä sydäntäni, niin myös tarinat ihmissusista.

Löydän tarinasta monia teemoja esimerkiksi vapauden ja oman tien kulkemisesta suvaitsemattomuuteen ja vieraan pelkoon, rakkautta unohtamatta. Tarina ei ole onnellisin, mutta minulle teos on ollut yksi vaikuttavimmista.

Superkuu valaisi taivasta viikonloppuna, ja sunnuntaina onnistuin saamaan täysikuusta muutaman kuvan. Olisinpa säästänyt Sudenmorsiamen lukemisen täydenkuun aikaan, niin tunnelma olisi ollut asianmukainen. No, onneksi tekstin ja kuvien yhdistäminen onnistuu näin jälkikäteenkin!