Vaikka läpi harmaan kiven

”Ihmisen elämässä voi olla aikoja, jolloin kaikki tuntuu olevan pysähdyksissä, mitään ei tapahdu. Mutta tuollaista aikaa voisi verrata talveen. Vaikka ulkoisesti elämä vaikuttaa nukkuvan, kaiken alla on paljon energiaa. — Ehkä puhkeamme sielun talvesta kuin kevät, täynnä luovia ajatuksia ja oivalluksia. Tai vaikkei niin kävisikään, voimme paistatella elämän hiljaisen ilmentymisen syvässä rauhassa. Jokainen hetki, jona olemme tietoisia olemisen itsensä lahjasta, on hyvin eletty, sisältyipä siihen toimintaa tai ei”. (Catherine Ingram – Intohimoinen läsnäolo)