Ensimmäiset viikot Glasgow’ssa

Tämänhetkinen sijainti: valloittavan vuokrakämpän kokolattiamatto, West Endin kaupunginosa, Glasgow, Skotlanti.

Lähdin pari viikkoa sitten tänne vaihto-opiskelemaan syksyksi. Nyt jo on tapahtunut ihan valtavasti kaikkea, enkä oikein tiedä mistä tässä nyt pitäisi aloittaa. Koitan puristaa ajatuksia lyhyesti ja ytimekkäästi.

Saavuin kahden suomalaisen tytön kanssa Edinburghiin. Vietin siellä kaksi yötä. Kaupunki oli ihan kaunis, muttei vienyt sydäntä. Maistoin heti kahden ensimmäisen päivän aikana haggista ja fish and chipsiä. Totuttelin uuteen kieleen. Nukuin hostellissa, jonka henkilökunta oli valloittavaa. Ostin kolme pokkaria, joista kaksi oli hömppää ja yksi klassikko. 

Matkasin Glasgow’hun bussilla. Olin paniikissa ja koditon ensimmäiset kaksi päivää. Kävin kammottavissa asuntonäytöissä ja yövyin tuntemattoman suomalaisen miehen ilmapatjalla Hamiltonissa. Totesin, että Glasgow on ystävällinen kaupunki ja ihmiset täällä ovat ihania. Vanhana Potter-fanina sekosin yliopiston kauneudesta totaalisesti. Koko kaupunki valloitti. Rauhoituin. Löysin aivan ihanan asunnon ja mukavan tyypin, jonka kanssa muutin asuntoon viime lauantaina. Pidimme hauskat tupaantuliaiset. Jatkoilla juotiin viiniä nahkasohvalla ja katseltiin japanilaisia tv-kisailuja (mitä?).

Olen tavannut ihan valtavasti uusia ihmisiä. Olen huomannut, että vaihto-oppilaat ovat kovia tutustumaan. Olen löytänyt ihmisiä, jotka eivät myöskään liikaa pidä yökerhoista ja joiden kanssa naurattaa. Heidän kanssaan olen istunut puistoissa, kahviloissa, ravintoloissa ja pubeissa. Olen mennyt niin monille yksille, että eilen piti ottaa pubissa piparminttuteetä.

Olen juossut jokirantaa. Keskellä lenkkipolkua oli pelottava joutsen, joka nousi seisomaan. Olen eksynyt lukuisia kertoja. Olen osallistunut iltamaan, jossa katsottiin paikallista vastinetta Koko Suomi leipoo -ohjelmalle. Olen todennut, että autot täällä menevät ensin ja jalankulkijat sitten. Täällä ei myöskään ole sääntöä sille, kummalta puolelta jalankulkijat ohittavat toisensa. Olen tanssinut skotlantilaisia kansantansseja. Olen koittanut omaksua small talkin saloja. Murre on edelleen vaikeaa, mutta alan tottua siihen.

Voin kertoa, että tunneskaalan kaikki kohdat on käyty läpi aika monta kertaa. Ikävöin rakkaitani Suomessa pikkuisen. Ikävöin sitä, että joku tuntee minut. Nämä ihmiset täällä ovat kuitenkin myös kivoja. Ehkä he oppivat minut tuntemaan, jos haluavat ja minä annan.

Pärjään!

 

20150906_155641_3.jpg

Kommentit (2)
  1. Tunnelmallista tekstiä! Terveisiä Skotlantiin 🙂

    1. Voi, Skotlanti kiittää! Terveisiä kotiin 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *