Ladataan...

Minulta kysellään aina välillä, missä pääkapunkiseudulla kannattaa ulkoilla koirien kanssa ja muutenkin. Ajattelinkin jakaa teille suosikkipaikkojani aina välillä. Ensimmäinen niistä on Mustavuoren luonnonsuojelualue. Se kuuluu Vuosaareen ja sijaitsee noin 5-10 minuutin ajomatkan päässä Itäkeskuksesta itään.

Mustavuori on Helsingin parhaiten säilynyt ensimmäisen maailmansodan aikainen linnoitusalue. Siellä on vanhoja sotilasteitä, juoksuhautoja, syviä kallioon louhittuja rotkoja, luolia ja luolatunneli, jos sellainen kiehtoo. Minua todellakaan ei, ajatuskin kallion sisään hakatusta tunnelista karmii.

Koska Mustavuoressa on niitä rotkoja, siellä kannattaa liikkua varovasti, etenkin, jos mukana on pieniä lapsia tai miksei koiriakin. Niin kauan, kun pysyy polulla, ei ole hätää. Jos polulta astuu syrjään, voi kuitenkin löytää itsensä kohtisuoran pudotuksen ääreltä.

Kallion ja linnoitusten lisäksi Mustavuoressa on lehto- ja havupuumetsää. Siellä menee ulkoilureittejä ja merkattuja sekä merkkaamattomia metsäpolkuja. 

Metsän lisäksi voi kävellä niittyä pitkin ja jatkaa hiekkatielle, joka vie Vuosaaren huipulle. Vuosaaren huippu on entinen kaatopaikka, ja sinne on sijoitettu rakentamisesta yli jääneitä maamassoja. Tulos näyttää enemmän Keski-Maalta kuin Suomelta. Huipulta näkee Vuosaaren satamaan.

Vähän suretti, kun Keski-Maa vaihtui äkkiä Mordoriksi lähellä isoa luolaa. Täälläkin on näköjään palanut kesällä metsää. Olisikohan syy tulenteko metsäpalovaroitusten aikaan?

Onko Mustavuori teille tuttu?





BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Ladataan...

Olin pari viikkoa sitten Frantsilan tilaisuudessa, jossa paljastettiin yrityksen uudistunut ulkoasu ja muutama uutuustuote. Frantsila on Hämeenkyrössä sijaitseva luomuyrttitila, joka on keskittynyt luonnon lääketieteeseen vuodesta 1981. Yhtä vanhoja ollaan, kippis sille. 

Tuolloin 37 vuotta sitten agronomit Virpi Raipala-Cormier ja Jim Cormier perustivat Frantsilaan Hyvän Olon Keskuksen. Se oli varmasti tuolloin paljon aikaansa edellä, sillä itse ainakin muistan 1980-luvusta lähinnä lihamakaronilaatikon, Rio Colan ja spanielipermiksen. No, Frantsilassa kuitenkin harrastettiin jo tuolloin luomuviljelyä ja uskottiin, että luontaistuotteilla voidaan parantaa ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Hyvän äärellä ollaan.

Frantsilan yrtit kerätään käsin, eikä niitä viljellä lähellä valtateitä, kaupunkeja tai teollisuusalueita. Tuotteita ei testata eläimillä, mutta niissä käytetään joitain eläinkunnan tuotteita. Näitä ovat mehiläisvaha, mehiläisten kittivaha, hunaja ja lanoliini, eli villarasva. Tuotteissa ei käytetä parabeeneja, synteettisiä tuoksu- tai väriaineita, mineraaliöljyjä, silikaatteja tai geenimuunneltuja raaka-aineita. 

Sain testiin kaksi Frantsilan The Garden Trilogy -sarjan uutuustuotetta. Aura Perfume Oil on ranteisiin tai muihin pulssikohtiin siveltävä tuoksu, joka kohottaa mielialaa. On varmaan jo käynyt selväksi, että olen koukussa aromaterapiaan? Ranteissani tuoksuu joka päivä jokin aromaterapeuttinen öljy. Aura on melko mieto tuoksu, mutta hyvä sellainen. Siinä on lännenmaariaheinää, rohtostyraksin lehtiä, seetripuuta, japaninsypressiä, ruusua, greippiä ja limettiä.

Anti-Pollution Facial Serum on hieman öljyinen seerumi, joka kuitenkin imeytyy nopeasti. Se ei siis jätä ihoa rasvaisen tuntuiseksi, vaikka öljymäinen onkin. Seerumi kosteuttaa ihoa ja suojaa sitä saasteilta. Tuntuu lempeältä.

Frantsilan lanseeraustilaisuus oli Marketissa, Pohjoisespa 19:ssä. Marketissa voi myös sekoittaa itselleen oman tuoksun Frantsilan Apothecary-sarjasta. Tämä jäi kiinnostaan minua kovasti. Luulenpa, että käy sekoittamassa itselleni tuoksun jonain päivänä, vaikka sitten uuden elämän kunniaksi. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Ladataan...

 

Once upon a time, eli lähes päivälleen vuosi sitten, olin yksin reissussa Portossa, Portugalissa. Istuin kauniin kahvilan sisäpihalla muratin peittämän aidan vieressä, join kahvia ja luin hyvää kirjaa. Kaikki oli hyvin. Oli sellainen hetki, jona tuntee olevansa vapaa ja vahva, ja nauttii siitä tuntemattomuudesta ja joukkoon kuulumattomuudesta, jota vain yksin reissussa voi tuntea. Kun sinä et tunne ketään, eikä kukaan tunne sinua, olet erityisellä tavalla riippumaton. Olen tuntenut samaa tunnetta Amsterdamissa istuessani kanavan rannalla ja Berliinissä kävellessäni auringon laskiessa Kreuzbergissä.

Toisenlaisiakin hetkiä olen toki kokenut, erityisesti ennen yksin matkalle lähtemistä. Mitä jos jotain sattuu? Entä jos olen yksinäinen? Ja ennen kaikkea: miten syödä illalla yksin ravintolassa ahdistumatta? Siitä kaikesta puhumme uudessa Lily Talksin podcast-jaksossa Veera Papinojan ja Anna-Katri Räihän kanssa. Veera kirjoittaa Veera Bianca -blogia ja Anna-Katri Adalmina's Adventures -blogia. Todella kovassa seurassa ollaan siis. 

Kuuntele podcast tästä:

 

Mitä pidit tästä jaksosta? Anna palautetta tästä linkistä. Kaikkien 31.10. mennessä vastanneiden ja yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan leffalippuja.

 

Veera junassa matkalla jonnekin. 

 

Naiset vinkkasivat myös, mistä maailmalla löytää seuraa niin halutessaan. Liity ainakin näihin ryhmiin, jos olet lähdössä yksin matkaan:

Girls Love Travel

Seikkailijattaret

Soolomatkailijat (myös miehet tervetulleita)

 

Anna-Katri tekee melkoisen jännittäviä matkoja yksin. 

 

Kuvat: Veera ja Anna-Katri, kuva minusta Saara / Visual Diary (hämäävästi otettu Lissabonissa, koska yksin matkoiltani ei ole kauheasti omakuvia)

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Pages