OPISKELUSTA & URASTA

Tän kevään pääsykoerumba on nyt kaikkien osalta ohi. Voin sanoa että oon todella iloinen kaikkien niiden puolesta jotka onnistui uurastuksellaan saamaan opiskelupaikan, se ilo ja ylpeys mikä niistä ihmisistä huokuu on jotain uskomatonta ja toivon että saan ite kokea sen saman vielä jonain päivänä. Tää kevät oli ensimmäinen kerta kun osallistuin pääsykokeisiin ja yritin ”tosissani” (jälkeenpäin ymmärrän että se vaatii multa vielä enemmän jos oikeasti haluan tätä), ja se avasi kyllä mun silmiä vielä enemmän siitä kuinka kova kilpailu opiskelupaikoista todellisuudessa on. 

Hain siis ammattikorkeeseen sosionomiksi, viiteen eri kaupunkiin. Pääsin esivalintakokeen pisteiden perusteella pääsykokeisiin Lahteen ja se oli kyllä aika jännittävä päivä. Kokeeseen sisältyi ryhmätilanne, psykologin haastattelu ja kirjallinen osio. Sen kokeen jälkeen en osannu yhtään sanoa että miten oli menny ja odottelinkin tuloksia jännityksellä. Jos siellä on joku joka itsekin odotteli sote-alojen tuloksia tuntee varmaan mun tuskan, nimittäin ne tulokset julkastiin vasta sillon viimesenä mahdollisena julkasupäivänä, siinä oli porukalla ehtiny kertyä jo pienet turhautumiset (t. itse hankin vertaistukea jodelin ”pääsykokeet” kanavalta missä odoteltiin kaikkia viimesiä tuloksia). En siis päässyt sisään, enkä kyllä olettanutkaan että pääsisin ekalla kerralla. Mulla meni loppujen lopuksi ne kokeet aika huonosti, mutta uskon, että jos valmistaudun siihen koitokseen vielä paremmin niin sieltä vois ehkä jossain vaiheessa aueta itellekki paikka.

Mun hakukohteista voi päätellä aika vahvasti että tiedän haluavani sosionomiksi, en oo kuitenkaan aina halunnut. Joskus yläasteella kun alettiin vähän miettimään että mitä haluais tehdä tulevaisuudessa, niin muistan että mulla oli aikaan pitkään haave opiskella sisustusarkkitehdiksi. Jossain vaiheessa kuitenkin mulle valkeni että siinä ollaan vissiin aika paljon matikan kanssa tekemisissä ja matikka on ehdottomasti mun heikoin kohta, en oo ikinä osannu matikkaa 😀 Se haave jäi siis siihen. Sen jälkeen toinen tosi vahva ammatti mitä mietin oli poliisi. Olin ihan varma että haen polamkiin, eikä se edelleenkään kuulosta maailman huonoimmalta ajatukselta, mutta jostain syystä se vaan jäi ja mua alko kiinnostamaan psykologia todella paljon. Oon kuitenkin aika pessimisti ja kun kuulin mikä sisäänpääsyprosentti psykalla on, luovuin siitäkin ja ajattelin, että täytyy olla joku ala mihin mullakin vois olla mahollisuus. Siinä etsiskellessäni törmäsin sosionomiopintoihin ja se työ kuulosti todella samalta kun mitä oisin halunnu tehdä jos oisin lähteny psykalle. Sillon mä päätin että musta tulee sosionomi ja siinä on pysytty. Erityisesti mua kiinnostais lastensuojelutyö, mutta myös ihan perus aikuissosiaalityö ja päihdetyö. Näiden haaveiden lisäksi oon miettinyt mm. luokanopettajan ja liikunnanohjaajan ammattia.

Nyt mulla alkaa siis toinen välivuosi joka tarkottaa töiden tekemistä. Mainitsin mun edellisessä postauksessa yhdestä työhakemuksesta ja mikäs sen parempi tapa alottaa uusi välivuosi kun alottamalla uus työ, sain nimittäin sen kyseisen paikan. Olin todella yllättynyt, mutta niiin onnellinen ja en malta odottaa että pääsen alottamaan siellä. Mulla oli siis alunperin tarkotus hakea heti uudestaan kouluun syksyn yhteishaussa, mutta nyt en oo täysin varma siitä vielä. Katotaan vähän mihin elämä vie. Elämä on tällä hetkellä aika hyvää ja en nyt jaksa turhaan stressata tulevaisuutta.

Nauttikaa kesästä koska nyt se antaa parastaan (vaikka nyt on jo ehkä vähän tuskallisen kuuma), tehkää töitä mutta muistakaa myös lomailla. Ens kertaan!

Anna

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *