Alkuraskaus ja pahoinvointi
Alkuraskaus on yleensä kutkuttavaa ja ihanaa aikaa. Itselläni ensimmäisten päivien jälkeen plussasta tuntui, että kukat tuoksui hyvälle ja ruoka maistui myös. Viikon lopulla kuitenkin pieni kuvotus alkoi nostamaan pikkuhiljaa päätään. Aamuisin heikotti ja täytyi saada suuhun jtn heti. Itselläni toimi parhaiten omena tai appelsiinimehu, koska ajatus syömisestä sai palan kurkkuun. Tällä kertaa pahoinvointi alkoi jo ennen viikkoa kuusi, kun viimeksi se alkoi vasta viikon 6 paikkeilla/jälkeen. Pahoinvointi oli myös tällä kertaa rajumpaa, yölläkin kuvotti.
Vaikka päivittäin en oksennellut, niin pahaolo vei voimat. Onneksi mies oli pahimpana aikana kesälomalla, josta oli suuri apu. Puolitoista vuotiaan hoito sellaisessa olossa, ei nimittäin ole herkkua.
Pahoinvointi ei ollut vain aamuisin, eikä sitä turhaan sanota 24 h darraksi. Oloa kesti pahimpana kuusi viikkoa. Onneksi oli kuitenkin hetkiä, milloin olo oli siedettävä ja melkein hyvä, mutta sitäkin oli max. pari tuntia päivässä.
Varmasti kaikki, jotka pahoinvoinnista ovat kärsineet tietävät tunteen, kun pitäisi miettiä mitä kaupasta ruoaksi. Mitään ei tee mieli ja se mitä haluat nyt, et halua enää huomenna. Itselläni parhaiten toimivat mehun lisäksi: hunajameloni, viinirypäleet ja täytetyt bagelit. Makeaa ei tehnyt mieli ja se saikin oksennuksen tulemaan. Myöskään salaattia, uunivihanneksia, sellaista ruokaa mitä yleensä syön ei tehnyt mieli edes katsoa. Kuvassa onkin meidän kesän piknik eväät, kun pahoinvointi oli siedettävää. Ei tuolloinkaan kuitenkaan muu kuin mehu ja bageli maistunut.
Viikkojen 12 jälkeen, pahoinvointia esiintyi vieläkin, ei ehkä niin rajuna, mutta kuitenkin päivittäin. Viikkojen 18 paikkeilla alkoi olla päiviä, milloin kuvotusta ei joka päivä tuntunut. Nyt kun viimeset viikot alkavat olla käsillä, tulee enää harvoin hetkiä, milloin oksettaa. Nekin yleensä liittyvät matalaan verensokeriin.
Tällä kertaa odotan tyttöä, joten minun kohdallani paikkansa on pitänyt, että tytöistä on pahempi pahoinvointi. Esikoisestakin pahoinvointia oli, mutta se loppui n. viikolle 15.
Onko siellä muita, ketkä pystyvät samaistumaan oloihin? Tsemppiä myös niille ketkä tällä hetkellä taistelevat pahoinvoinnin kanssa.