Nahkatakkinen tyttö – ensimmäistä kertaa ikinä
En ole ikinä aiemmin omistanut nahkatakkia. En ole jotenkin koskaan kohdannut sellaista nahkaista yksilöä, joka olisi istunut tyyliini. Kaikki ovat tuntuneet liikaa koviksien takeilta, olenhan kuitenkin sielultani aina herkkä runotyttönen mekkoineni. Mutta sitten sen ymmärsin, vastakohdat täydentävät tässäkin toisiaan – miksi en yhdistäisi sitä pelottavaa koviksien nahkatakkia nynnyjen kirjastomekkoihin?
Ei sittenkään yhtään liian kovis tai rokkari! Löysin takin Bonus Kirppikseltä samalla kertaa tuon suloisen pilkkumekon kanssa. (Ja esittelin silloin löytöni heti tuoreeltaan Snapchatissa, pistäkää seurantaan @annie_mink ) Tykkään, että takissa ei ole mitään ylimääräisiä remmejä ja niittejä, se on hyvin simppeli ja hyvän mallinen minulle. Aika klassinen nahkatakki, sellainen vaatekaapin peruspilari, mitä muotilehdet suosittelevat jokaisen omistamaan.
Kohta alkavat nämä nahkatakkikelit vedellä jo viimeisiään, itsekin olen jo alkanut käyttämään villakangastakkeja, vilukissa mikä vilukissa! Kuitenkin aurinkoisina päivinä, jolloin ei tarvitse olla paljoa ulkona, voi nahkatakilla vielä kulkea. Olenkin alkanut huomaamaan itsestäni melkoisen nahkatakkitytön. Takki onkin erittäin helppo yhdistää moniin asuihin ja käy yllättävän hyvin tyyliini, vaikka pitkään nahkatakkeja vieroksuinkin. Ja ehkä välillä on kiva näyttää hitusen kovikselta, vaikka sisimmässään onkin rauhallinen lukemisesta ja neulomisesta nauttiva kotihiiri 🙂
hattu H&M, nahkatakki kirppis (KappAhl), mekko kirppis (Monki), nilkkurit kirppis (Vagabond)
Kuvat: Tiina Pakkanen