On jokseenkin paradoksaalista, että hyvinvoinnin tavoittelu ajaa meidät usein vain kauemmaksi siitä. Ajattelemme, että hyvinvointi saavutetaan tekemällä oikeita asioita ja sitten kun olemme noita asioita tarpeeksi tehneet, meistä tulee hyvinvoivia. Alamme liittää erilaisiin asioihin hyvinvoinnin leiman ja sitten jahtaamme hyvinvointia noiden asioiden kautta. Ajattelemme, että mitä enemmän joogaamme ja meditoimme, mitä terveellisemmin syömme (mitä ikinä se terveellisyys sitten onkaan) ja mitä enemmän analysoimme itseämme, unelmoimme ja asetamme tavoitteita, sitä hyvinvoivempia meistä tulee. 

Hyviä asioita toki kaikki, mutta välillä olen vain todennut, että v*ttu mikä työmaa. Miksi ihmeessä minun tarvitsee tehdä kaikki tuo voidakseni hyvin, kun vain ahdistun siitä, jos jokin kohta hyvinvoinnin to do-listallani jää tekemättä. Hyvinvoinnista on tullut uusi menestys ja tuntuu, että olen epäonnistunut ihmisenä, jos en onnistu olemaan täydellisen hyvinvoiva ja onnellinen ihminen. Tuntuu, että emme enää halua olla hyvinvoivia hyvin voinnin itsensä vuoksi, vaan siksi, että koemme syyllisyttä, jos emme jatkuvasti pyri täyttämään potentiaaliamme ja olemaan onnellisia. Sehän olisi suorastaan loukkaus todellista itseämme kohtaan.

Ja tähän kaipuusemme on valjastettu vino pino kaiken maailman kursseja ja kirjoja siitä, kuinka voimme löytää itsemme ja alkaa elää unelmaelämäämme. Hassahdettuani itse näihin opuksiin ja yrittäessäni viisi vuotta maanisesti opetella sitä, miten löydän todellisen minäni ja tasapainon, aloin miettiä, että joku tässä nyt haisee. Jos yritän vaan koko ajan etsiä itseäni kirjojen avulla, ei minulle jää tilaa kohdata sitä kuka oikeasti olen. Luulin, että tarvitsen ”asiantuntijoita” kertomaan minulle, miten voin löytää tieni sisimpääni, mutta minusta alkoi tuntua, että koko itseni etsinnästä oli tullut vain suoritus, joka ei jättänyt minua rauhaan. Kaikki aika oli käytettävä itsensä analysointiin ja sen miettimiseen, mitä haluan ja mistä unelmoin.

Kaikki tuo alkoi tuntua todella uuvuttavalta ja oivalsin, että en todellakaan voi löytää itsenäni kirjojen ja kurssien kautta, vaan oikeasti olemalla itseni kanssa. Ja sitäähän ne kirjat nimenomaan puhuvat, mutta minä olin niin riippuvainen niiden opetuksista, että en uskaltanut enää olla itseni kanssa ilman jotakin valmista mallia. Yritin jopa opetella irti päästämistä (koska muutenhan manifestointi epäonnistuu!), mutta en osannut ja suutuin itselleni, kun en vain osannut päästää irti. Todellisuudessa pelkäsin päästää irti.

Pikku hiljaa tajusin, että en voi yrittää päästää irti. Ehkä tuo koko käsite ei vain toiminut minulle. Minun oli vain annettava olla. Yksinkertaisesti otettava asenne, että ”I don’t give a shit”. Minun oli sitouduttava siihen, että alan päästämään irti riippuvuudestani itseni kehittämiseen. Vaikka vastaani tuli kuinka mielenkiintoiselta kuullostava kurssi tahansa, aloin vain todeta, että tämä ei nyt ole minulle. Tai kun mieleni alkoi tehdä suunnitella maanisesti uraani, aloin vain todeta, että nyt ei ole oikea aika tälle, anna olla. Minun oli yksinkertaisesti vain annettava olla.

Koska nimenomaan maanisuus tappaa flow:n. Mitä enemmän yritämme jotakin saavuttaa, sitä sameampaa energiamme on, stiä enemmän stressaame ja koitamme puristaa haluamaamme lopputulosta esiin. Mutta kun homma ei toimi niin. Meidät opetetaan uskomaan, että mitä enemmän yritämme, sitä menestyneempiä meistä tulee, mutta todellisuudessa yliyrittäminen just kills our vibes. Kun vain annamme olla ja luotamme siihen, että elämä kantaa, vapautamme paljon energiaa ja toisaalta voimme saada sellaisia lopputuloksia, joita samea mielemme on estänyt meitä näkemästä. 

Kuten maailman paras Gabby B. sanoo: My true power is the love and peace – not the control of the outcomes.

Eli voidaksemme hyvin, menestyäksemme, löytääksemme unelmiemme rakkauden, työn (you name it), meidän ei tarvitse yrittää saada asioita tapahtumaan. Meidän täytyy ainoastaan pitää itsemme hyvällä tuulella ja antaa olla, ja haluamamme lopputulokset seuraavat perässä.

Ihanaa lauantai-iltaa! Ja voikaa hyvin, oli teillä sitten kädessä viini tai smoothie!

-anniinak

Kuvat Hedi Slimane.