Vihdoinkin
..pääsin kummityttöni suosioon. Yritystä ei ainakaan ole puuttunut, tädiltä siis, mutta neitokainen on kaikilla aiemmilla tapaamiskerroillamme ollut mielummin äidin tai iskän ja jopa tuon karvanaamaisen kummisedän sylissä, kuin minun. Noh, tiedänhän minä äitinä itsekin, että vierastaminen on ihan normaalia.
Viime lauantaina tyttö kuitenkin heltyi ja napatessani hänet syliini, hän kietoi pikkuisen kätensä poskeni ympärille ja olisi ollut sylissä vaikka kuinka pitkään. Sydämeni suli.
Kiitokset tilannekuvista neitokaisen isälle!
Sen pitemmittä puheitta, mukavaa tiistaipäivää!
-Anniina V