Suuria tunteita, pieniä ihmisiä

”Äitiiiii, miksi just siilsit ne kaikki kengät pois eteisestä. EI niitä SAA siivota!”
”Voidaanko sanoa anteeksi – lakattan sinua”
”En halua tota takkia, enkä noita kenkiä – enkä valmana ainakaan pue ite!”
”Yääääää… nyt meen miettimään!”
”Isssiiii, mistä maito tulee? Ai lehmän tissistä! Hahahhhahhhaaaahhaa”
”Yäääääääääääääääääää…. minä halusin painaa (hissinnappia)…”
Alarik 4 v

Pieni ihminen ja yllin kyllin suuria tunteita. Tämähän on tuttua varmasti monelle. Tunteiden käsittelytaitoja vasta opetellaan ja itsehillintää ei välttämättä juurikaan ole – joskin tuntuu, ettei sen aiheen opiskelu ole loppunut vielä tässä 29 vuoden iässäkään. Kärsivällisyys varsinkin, on viimeisien neljän vuoden aikana saanut pikaspurtin kehityksessään.

Tuohon ylle kirjasin poikani lausahduksia tunteikkaista tilanteista, joita mieleeni äkkiseltään viime päiviltä tuli. Välillä tuntuu kuin kieppuisimme vuoristoradassa pitkin päivää – niin laidasta laitaan tunteet pienellä heittelevät. Joinain päivinä vaunulla on onneksi vähän hitaampi tahti ja silloin saa itsekin hieman hengähtää.

26720675921_c481bfc539_z.jpg

Kuva: Juha Harju ja Sam Sihvonen

Aihehan on ajankohtainen aina, mutta nyt se on pyörinyt erityisesti mielessä, sillä olimme tiistai-iltana katsomassa Turun Kaupunginteatterin tunteikasta lastenmusikaali Tivolin ennakkonäytöstä Linnateatterissa. 

Esitystä edeltävässä bloggaajaillassa käsikirjoittaja-ohjaaja Kimmo Virtanen kertoi meille musikaalista. ”Innostuin käsittelemään lasten kasvamista tunteidensa ymmärtämiseen seuratessani omien lasteni ja lastenlasteni kamppailua tunteidensa kanssa. Se, miten olemme saaneet lapsena käsitellä tunteita ja tuntemista, vaikuttaa meihin koko loppuelämän ajan.”

29228674551_1aec777e9f_z.jpg

29228750111_49c72eee63_z.jpg

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

Esitys alkaa Turun Kaupunginteatterin tuoreen kiinnityksen Anna Victoria Eriksson näyttelemän 5-vuotiaan Sofian suurella tunnemyrskyllä, joka kohdistuu – mihinkäs muuhunkaan, kuin hänen omaan äitiinsä. Sofian äiti on sitä mieltä, että kaikki tunteet pitäisi hillitä ja sekös vasta onkin viisivuotiaalle vaikeaa.

Tyttö luvataan kuitenkin viedä kaupunkiin saapuneeseen Tivoliin, jos hän vain muistaa pitää tunteensa kurissa. Siihen auttaa äidin kehittelemä itsepuolustusliikkeiltä vaikuttava kuviosarja, jota Sofia saakin toistella vähän väliä tunteiden yrittäessä nousta pintaan.

Mukana matkassa Sofialla on rakas unikaveri, pehmohirvi Möttönen, jonka kanssa alkaakin Tivolissa huima seikkailu tunteiden vuoristoradalla.

28684893874_7f0b2a04ae_z.jpg

28684890884_68c56d1cc8_z.jpg

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

Kovin paljoa enempää en osaa kertoa, koska meidän teatteriretkemme päättyi tällä kertaa lyhyeen. 4 vuotiasta poikaani jännittivät musikaalin kovahkot äänet ja erikoisen näköiset hahmot myöhäisen ennakkonäytöksen etupenkissä ja siksi päädyimmekin lähtemään kesken musikaalin kotia kohti.

Bussimatkalla kotiin meillä oli kuitenkin varsin kattavat keskustelut ja saimme käsiteltyä pienen pojan tuntemuksia esitykseen liittyen. 

tivoli (21 of 21).jpg

Kuva meistä: Katri Haavisto / Tohkeissaan-blogi

Linja-automatkalle ehdimme jutella siitä miten helposti tunteet saavat vallan, väsyneenä eritoten, ja pääsimme siihen lopputulokseen, että niin sen kuuluukin olla, mutta itsehillintäkään ei silloin tällöin ole ollenkaan pahaksi. ”Äiti, voidaanko lukea iltasaduksi se kissasatu?”. Siinäkin muuten käsitellään tunteita..

Saimme liput ennakkonäytökseen blogiyhteistyönä – kiitokset vielä Turun Kaupunginteatteri!

Tivolin ensi-ilta oli 31.8 – tulevat näytösajat ja tarkemmat tiedot 45 minuutin musikaaliin löydät TÄÄLTÄ. Liput kustantavat 10 euroa, joka on mielestäni oikein kohtuullinen summa näin pitkälle mietitystä esityksestä. Musikaalia suositellaan 4-vuotiaille ja sitä vanhemmille, mutta itse sanoisin, että ehkä hivenen vanhemman lapsen kanssa tai vähän vähemmän herkän neljävuotiaan kanssa esitys on oikein mukavaa ja mukaansatempaavaa katsottavaa.

2016-08-30 17.48.08.jpg

Syksy on vasta alkamassa, ja Turun Kaupunginteatterin ohjelmistosta löytyykin vaikka mitä mieltä kutkuttavaa. Luolamiehen ruuhkavuodet on ainakin ehdottomasti nähtävä – niin hauskaa katsottavaa oli sen edeltäjä Luolamiehen poika ja saattaisinpa viedä tuon raskaampaa musiikkia arvostavan miehen katsomaan myös Rock of Ages – musikaalia.

Aikas mielenkiintoista tarjontaa! Kuulinpa pikkulinnuilta sellaisen huhun, että saattaisi olla mahdollista järjestää jonkinmoista lippuarvontaakin! Kiinnostaisikos? Ja mitä haluaisitte ehdottomasti lähteä katsomaan? 😉

Syksyisen illan jatkoa toivotellen,

Anniina

kulttuuri suosittelen lasten-tyyli vanhemmuus
Kommentit (4)
  1. Luolamiehen ruuhkavuodet kuulostaa hauskalta! Sen voisi lähteä katsomaan täältä hieman kauempaakin.

    1. Kannattaa varmasti! Siitä on enää pari näytöstä tulossa. 🙂

  2. Oli kyllä mukava reissu Turkuun ja Linnateatteriin, lastenmusikaalin merkeissä. Ja, mukava nähdä teitä muita äitejä ja bloggaajia.
    Aurinkoiset syysterveiset täältä Raumalta!
    Kaisa

    1. Oli tosi kiva nähdä! Toivottavasti törmätään taas pian! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *