Introvertti äiti

Tässä ekstroverttien maailmassa on välillä vaikeaa olla introvertti. Vaikka tunnistan vahvan introverttiyden itsessäni ja yritän uskotella itselleni olevani sen kanssa sujut, tunnen silti usein syyllisyyttä tästä piirteestä itsessäni. Olen joutunut pohtimaan introverttiyttäni jälleen uudesta näkökulmasta näin vauvan syntymän myötä.

En ala nyt tässä selittämään mitä introverttiys tarkoittaa. Jos et tiedä, KVG. Itselläni introverttiys näkyy eniten siinä, että koen sosiaaliset tilanteet todella stressaavina, väsyn niissä nopeasti ja siksi pyrin usein välttelemään niitä kokonaan. Maailmassa on tasan kolme ihmistä, joiden seurassa voin olla täysin oma itseni enkä koe minkäänlaista sosiaalista painetta. Kaikkien muiden seurassa oleminen on minusta enemmän tai vähemmän stressaavaa. Ja tähän joukkoon sisältyy siis perheenjäseniä, sukulaisia, hyvin pitkäaikaisia ystäviä jne. Oma lukunsa ovat tottakai sitten esimerkiksi työkaverit ja muut pintapuoliset tutut, puhumattakaan tuntemattomista. Small talk on pahinta mitä tiedän ja sosiaalisten tilanteiden jälkeen minun täytyy vastapainoksi levätä ja ladata akkuja omassa rauhassa.

Olenkin nyt vauvan myötä pohtinut tuleeko tämä jotenkin vaikuttamaan häneen. Rajaankohan häneltä pois joitakin kokemuksia, kun en itse jaksa raahata häntä jatkuvasti joihinkin kerhoihin ja kissanristiäisiin. Tuleeko hänestä joku epäsosiaalinen hylkiö, joka ei osaa olla muiden ihmisten seurassa? Tai tuleeko hänestä super äitiriippuvainen?

Pohdintojeni kautta olen tullut siihen tuloksee, että tässäkin asiassa on vain oltava armollinen itselleen. Tottakai haluan antaa lapselleni mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämään, mutta tämä on pakko tehdä omien voimavarojen ehdoilla. En voi muuttaa introverttia luonnettani (trust me, on yritetty!), joten yritän kasvattaa lapsestani mahdollisimman sosiaalisen ja tasapainoisen ihmisen näistä lähtökohdista. Olen myös sitä mieltä, että tämä on melkoisen hyvä esimerkki näistä kuuluisista first world -ongelmista; hienoja lapsia kasvaa myös huomattavasti huonommissa oloissa kuin introvertin äidin kanssa 😀

– Anonyymi

PS. Seuraa instassa @anonyymivauvablogi