Tasa-arvoinen vanhemmuus

Olen vahvasti sitä mieltä, että äiti ja isä voivat olla tasa-arvoisessa asemassa vauvan hoidossa. Kyse on enemmänkin kunkin vanhemman halusta osallistua ja/tai taloudellisista tekijöistä, ei niinkään mistään fysiologisista seikoista. Ennen kuin joku ehtii älähtää, niin sanottakoon, että kyllä, joskus vauva kasvaa muutamat ensimmäiset kuukaudet pelkällä äidinmaidolla eikä pumppaaminen onnistu. Tällöin isä ei voi osallistua vauvan ruokkimiseen, mutta kyllä sitä on aika paljon muutakin mitä isä voi tehdä. 

Meille on ollut alusta saakka selvää, että isä on täysimetyksen ehdoilla yhtä paljon mukana vauvanhoidossa kuin äitikin. On ollut myös alusta saakka selvää, että myös isä pitää pitkän isyysvapaan ja on kotona vauvan kanssa. Tällaisia isiä on lähipiirissämme muutamia, eikä ajatus minusta tunnu kovinkaan ihmeelliseltä. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että pidempiä isyysvapaita pitävät isät ovat edelleen harvinaisuus. Tämä on hieman vanha artikkeli, mutta olen ymmärtänyt, ettei tilanne on kovinkaan radikaalisti muuttunut: ”vain 5,5 % kodinhoidontuen saajista on isiä”.  Edes palkkatasoon sidottua isyysvapaata ei hyödynnä kuin noin neljännes isistä.

Jokainen perhe saa tottakai tehdä kuten parhaaksi katsoo, mutta minusta olisi todella tylsää vastata yksin yhteisen lapsemme hyvinvoinnista ja kasvatuksesta – yhdessähän me olemme tähän ”jamaan” hankkiutuneet ja tätä halunneet 🙂 Siksi olenkin erittäin iloinen ja ylpeä siitä, että puolisoni haluaa ja hänellä on mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan vauvaa sitten, kun minä palaan töihin.

– Anonyymi