Kun sain tietää olevani raskaana, lopetin alkoholinkäytön kuin seinään. Minulle oli itsestäänselvää, etten juo tippaakaan alkoholia raskausaikana. Olen kyllä sitä mieltä, että on täysin ok juoda vaikkapa pieni lasillinen viini tms. myös raskaanaollessa, mutta minulle totaalikieltäyminen sopi paremmin – olen monissa asioissa joko tai tyyppi.

Raskausaikana teki usein mieli ottaa se lasillinen viiniä tai mennä after work drinksuille kavereiden kanssa, mutta vauvan terveys oli etusijalla, joten jätin nämä kaikki väliin. En oikeastaan kaivannut lainkaan itse alkoholia, vaan enemmänkin sitä sosiaalista tilannetta ja vapaudentunnetta, jonka alkoholi antaa – nyt lähdetään vähän rentoutumaan ja who knows mihin se johtaa ja mitä jännää tänään vielä tapahtuu! Tätä tunnetta en ikävä kyllä saa ilman alkoholia.

Synntyksen jälkeen minua odotti skumppapullo ja oli virallisesti, myös yhteiskunnan silmissä, lupa taas alkaa juoda. Mutta enpä sitten juonutkaan. Aika kului ja alkoholin nauttiminen tuntui aina vain vähemmän ja vähemmän tarpeelliselta. Osittain myös vastuu pienestä ihmisestä painoi lujaa – pieni määrä alkoholia ei vauvaan vaikuta imetyksen kautta, mutta en halua käsitellä vauvaa vähänkään alkoholia nauttineena. Mitä jos jotainkin tapahtuisikin juuri silloin? En ikinä antaisi sitä itselleni anteeksi.

Muutama viikko sitten nautin vihdoin lasillisen viiniä ja voi kyllä se maistui hyvälle. Tuli ”vanha elämä” mieleen ja se ihana vapauden tunne. Tämä osoitti sen, että kyllä tämäkin mutsi haluaa selvästi vielä viihteelle päästä. Mutta tällä hetkellä kunnolla bailaamaan lähteminen ei vaan ole mahdollista imetyksen takia (siis siksi, että minun täytyy imettää vauvaa muutaman tunnin välein). Täytyy siis odottaa, että imetys loppuu ja sitten on minunkin aika lähteä ulos hieman pidemmän kaavan mukaan.

En ole koskaan nauttinut alkoholia maun vuoksi ”saunakaljatyyppisesti”, vaan aina päihtymis-, tai vähintäänkin rentoutumistarkoituksessa. Olen myöskin aina ajatellut, että tulen joskus lopettamaan alkoholinkäytön kokonaan. En tiedä miksi, mutta jostain syystä minulla on aina ollut sellainen tunne. Se aika ei ole ehkä ihan vielä, mutta varmaan joskus myöhemmin. En myöskään ikinä halua altistaa lastani ihmisille, jotka ovat päihtyneitä, sillä lapsen mielestä humalaiset ovat pelottavia ja se saattaa aiheuttaa pitkäaikaisiakin traumoja. Lasillisen voi ottaa lapsenkin seurassa, mutta humalassa ei missään tapauksessa saa olla.

Mitä mieltä te olette raskaus-ja vauva-ajan alkoholinkäytöstä? Entä hieman isompien lasten seurassa alkoholin nauttimisesta?

– Anoyymi

PS. Seuraa instassa @anonyymivauvablogi