Anonyymi Vauvablogi

2.1.2019 anonyymi vauvablogi

En pidä joulusta – onneksi se on ohi

En sanoisi, että vihaan joulua, mutta en kyllä varsinaisesti siitä pidäkään ja olen erittäin iloinen, että se on taas vasta vuoden päästä edessä. En pidä joulusta, koska…

…lahjat! Tämä on se suurin syy ehdottomasti ja koen suurta ahdistusta tähän aiheeseen liittyen. Aihe voidaan vieläpä jakaa kahteen alakategoriaan:

Aikuisten lahjat. Aikuisten ei mielestäni tarvitse antaa toisilleen mitään lahjoja ja olemmekin esimerkiksi sisarusteni ja puolisoni kanssa sopineet, ettei lahjoja osteta. Miksi? No koska kaikilla on jo kaikkea! Tai jos ei ole, niin usein ihminen osaa itse ostaa mitä haluaa. En tajua miksi pitää väkisellä ostaa joku tarpeeton härpäke, josta täytyy sitten joulun jälkeen hankkiutua vaivalla eroon. Jos on pakko jotain ostaa, niin palvelut tai ns. pois kuluvat lahjat (kuten ruoka, kynttilät, tms.) ovat ok.
Lasten lahjat. Se lapsi ei tarvitse miljoonaa pakettia ihan oikeasti. Olen nähnyt tilanteita, etteivät lapset edes jaksa avata kaikkia lahjoja, koska niitä on niin paljon! Lisää vaan muovisia leluja tähän maailmaan, voi ziisus! Itse olemme avanneet lapsellemme sijoitustilin, johon voi, niin halutessaan, laittaa pienen summan rahaa jonkun muovisen härpäkkeen ostamisen sijaan. Olen myös vihjaillut, että leluja voi kierrättää – olisiko mökillä tai jossain varastossa kiva lelu, jonka voisi paketoida ja antaa lapselle? Ei lapsi tiedä onko lelu kaupasta ostettu vai käytetty – hänelle se on joka tapauksessa uusi.

Tekipäs hyvää avautua tästä lahja-aiheesta 😀 Sitten voidaankin listata muut asiat…

…jouluruoka. En erityisemmin pidä jouluruoasta enkä halua syödä itseäni ähkyyn. Tästä käydään syyllistävää keskustelua joka joulu.

…missä joulua vietetään. Ainainen sumpliminen siitä, missä ja miten joulua vietetään ja miksei menty käymään Leena-tädillä.

…joululaulut. En kestä.

…huono omatunto kaikesta yllämainistusta ja miljoonasta muusta asiasta kuten siitä, etten ole kiinnostunut lähettämään joulukortteja.

Kaikista mieluiten viettäisin joulua jossakin lomakohteessa kaukana kaikesta jouluhössötyksestä, mutta toistaiseksi se ei ole onnistunut kuin kerran. Nyt, kun meillä on vauva, niin tästä taitaa tulla entistä haastavampaa, koska ilmeisesti lapselle pitää alkaa luoda suomalaista joulua koristeineen, ruokineen ja lahjoineen. Huoh. No ehkä minäkin alan lapsen kautta jotenkin nauttia näistä jouluista? Toivotaan parasta…

– Anonyymi

PS. Seuraa instassa @anonyymivauvablogi

Suhteet Ystävät ja perhe Vanhemmuus Uutiset ja yhteiskunta

1.1.2019 anonyymi vauvablogi

Miksi en uskalla kirjoittaa tätä blogia omalla nimellä?

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, aloitin tämän blogin pitämisen siksi, että minulla on tylsää nyt äitiyslomalla ja kaipasin jotain tekemistä. Pohdin kuitenkin pitkään tämän blogin aloittamista, sillä en halua vetää huomiota itseeni tai ottaa vastaan kirjoitusteni mahdollisesti aiheuttamaa paskamyrskyä. Koen, että äitiyteen liittyy niin paljon tabuja ja asioita, joista on helppo vetää herneet nenään, etten yksikertaisesti koe, että jaksaisin kuunnella sitä länkytystä ja ottaa sen vastaan omana persoonanani. Näin anonyyminä koen, että voin kirjoittaa asioista avoimesti ja rehellisesti ilman, että minun tarvitsee pelätä tulevani kivitetyksi.

Hyvä esimerkki tästä äidin kivittämisestä on vuoden takainen Sini Ariellin blogikirjoitus, joka aiheutti valtavan suuren negatiivisen reaktion suuressa yleisössä. Voin allekirjoittaa tältä istumalta monet Sinin sanomat asiat tai vähintäänkin hyvin ymmärrän hänen tunteensa ja uskon, etten ole ainut. Mutta nämä vain ovat asioita, joita ei herranjestas saa sanoa ääneen. Vaikka miten vituttaisi, on oltava hiljaa ja esitettävä, että nauttii vauva-arjesta täysillä joka hetki. Mutta kuka nyt oikeasti voi sanoa nauttivansa siitä, että vauva heräilee 15 minuutin välein koko yön kolme viikkoa putkeen?!

Jos kirjoittasin tätä blogia omalla nimellä ja naamalla, tuntisin, että minun on pakko sensuroida itseäni jatkuvasti, etten vain vahingossa pahoita kenenkään mieltä. Saan arjessani ja työssäni tehdä tätä ihan tarpeeksi, joten tässä blogissa haluan ilmaista itseäni rauhassa ilman filtteriä.

Kiitos ja anteeksi. Tai ei sittenkään, en pyydä anteeksi.

– Anonyymi

PS. Seuraa instassa @anonyymivauvablogi

Perhe Mieli Lapset Vanhemmuus