Usein puhutaan, että lapset maksavat  maltaita ja monet ajattelevat, että pitää olla hyvä työpaikka ja tienata paljon rahaa ennen kuin on varaa hankkia lapsia. Tässä ajattelutavassa on mielestäni niin monta asiaa pielessä. Ensinnäkin niitä lapsia ei välttämättä tule juuri silloin, kun itselle sopii. Voi kestää vuosia, että vauva todella saadaan alulle ja syntyy tai sitten vauvaa ei kuulu ollenkaan. Toisekseen sitä täydellistä aikaa hankkia lapsia ei välttämättä tule ikinä, koska ainahan sitä on jotain kesken tai tulossa – ylennys, muutto isompaan asuntoon, remontti, vielä yksi loma ihan kahdestaan, you name it.

Väittäisin, että on hyvin pitkälle itsestä kiinni kuinka paljon vauva maksaa ja miten paljon se vaikuttaa perheen talouteen.

Suomessa tuetaan vanhempia hienosti, jotta heidän on mahdollista jäädä kotiin hoitamaan vauvaa. Tarkastellaanpa aluksi miten vuosi vauvan kanssa kotona mahdollisesti vaikuttaa tulotasoon. Otetaan esimerkiksi äiti, jonka tulot ennen vauvaa ovat olleet noin 3,000 e/kk ja veroprosentti 19%. Tällöin vuositulot ovat olleet noin 29 000 euroa. Tämä kyseinen äiti jää vuodeksi kotiin vauvan kanssa, jolloin hän saa tukia (äitiyspäivärahaa, vanhempainpäivärahaa, kodinhoidontukea, lapsilisää…). Tulojen tipahtaessa myös veroprosentti tippuu, jolloin käteen jää hyvin karkeasti laskien noin 26 500 euroa vuodessa. Todellisuudessa käytettävissä oleva kuukausittainen rahasumma tippuu siis vain vähän reilut 200 euroa. Tämä on mielestäni aika huikeaa siihen nähden, ettei töissä tarvitse käydä lainkaan! Tuo 200 euroa kuukaudessa puolestaan säästyy melko helposti ihan automaattisesti, kun alkaa miettiä miten elämä muuttuu vauvan myötä. Ei todennäköisesti enää käytetä samalla tavalla rahaa esimerkiksi ravintolaillallisiin, elokuviin, alkoholiin, tupakkaan, baareihin, tai muihin omiin menoihin. 

Sitten voidaankin pohtia sitä, millaisia uusia kuluja vauva aiheuttaa. Synnytys maksaa muutaman satasen riippuen siitä, kauanko sairaalassa viivytään ja millä kokoonpanolla. Tämä on aikalailla pakollinen kulu, jota ei voi välttää. Äitiyspakkauksella pääsee hyvin pitkälle vauvan kanssa, joten muita täysin pakollisia kuluja ei taida paljonkaan olla heti alkuun, mutta kyllähän sille vauvalle täytyy jotakin hommata ajan kanssa. Useimmiten pakollisiksi hankinnoiksi katsotaan esimerkiksi vaunut, D-vitamiinit ja vaatteet. Harkinnanvaraisiin hankintoihin voidaankin sitten lukea melkein kaikki loput sittereistä, kantorepuista, hoitopöydistä ja imetystyynyistä aina imetyskoruihin, Mini Rodinin pöksyihin, unipesään ja whisbeariin. On siis hyvin paljon itsestä kiinni mitä kokee vauvan tarvitsevan ja mistä päättää ne tarpeelliset tavarat hankkia – uutena vai käytettynä ja onko merkillä väliä.

Lyhyesti sanoisin, että vauvavuoden ei tarvitse kaataa perheen taloutta, mutta toki se siihen vaikuttaa vähintäänkin sen kautta, että se muuttaa talouden kulurakennetta. Hyvällä suunnittelulla ja harkintaa käyttäen voidaan kuitenkin halutessa päästä ainakin hyvin lähelle +/- nolla tilannetta.

– Anonyymi