Sitten jatketaan raskauspostaussarjan toisen osan kanssa (ensimmäinen osa täällä). Toisella kolmanneksella olo alkoi mennä huonommaksi ja raskaus ei enää tuntunutkaan niin helpolta kuin aiemmin…

Yleinen fiilis

Vielä raskauden puoleen väliin saakka kaikki sujui suhteellisen helposti ja olin siitä todella kiitollinen. Tottakai oli perus väsymystä ja sen sellaista, mutta olo oli kuitenkin ihan ok. Vatsa alkoi pikkuhiljaa vähän näkyä raskauden puolta väliä lähestyttäessä ja ensimmäiset liikkeetkin tuntuivat viikon 19 aikoihin. 

Viikolla 21 eli heti puolen välin jälkeen alkoivat sitten kuitenkin liitoskivut sekä harjoitussupistukset. Pari viikkoa pärjäsin niiden kanssa ihan ok, mutta sitten alkoi olla jo melko tukalaa. Kaikki liikkuminen, kävely mukaanlukien, alkoi käydä haastavaksi, koska harjoitussupistuksia alkoi tulla samantien. Pelotti kovasti onko kaikki ok.

Viikkoon 26 mennessä kävelykin alkoi olla jo niin haastavaa, että aloin tekemään töitä pääsääntöisesti etänä kotoa – onneksi minulla oli sellainen työ, että tämä oli mahdollista. Mieli alkoi olla melko apeana, koska elämä oli kovin rajoittunutta ja samalla painoi huoli siitä, että onhan kaikki vauvalla ok kivuista huolimatta.

Unentarve

Väsymys ei ollut enää niin paha kuin ensimmäisellä kolmanneksella, mutta ihan selvästi olin kyllä väsyneempi kuin normaalisti. Päätin, että panostan siihen, että jaksan hoitaa työt hyvin ja muuten voi sitten puuhailla kunkin päivän jaksamisen mukaan.

Treeni

Treeni alkoi todella tökkiä ja päädyinkin laittamaan salikortin tauolle viikolla 14. Kävin kuitenkin vielä  kävelyillä toisen kolmanneksen alussa ja pyrin ylipäänsä olemaan niin aktiivinen kuin pystyin. Vielä viikolla 20 olimme lomamatkalla ja tällöin kävin hotellin kuntosalilla vielä mukamas vähän treenaamassa, mutta empä nyt varsinaisesti sitä ihan kunnon treeniksi enää kutsuisi – lähinnä oli henkisesti tärkeää päästä vähän liikkumaan.

Ruoka

Toisen kolmanneksen loppupuolelle saakka ruokaa upposi edelleen hyvin ja nälkä oli kova. Noin viikolla 27 syöminen alkoi kuitenkin vaikeutua ilmeisesti siksi, että vatsa oli kasvanut niin ylös, että se painoi vatsalaukkua kasaan eikä sinne mahtunut enää niin paljon ruokaa. Painonnousu pysähtyi tässä vaiheessa, kun ruokaa ei enää pystynyt syödä niin paljon. Piti opetella syömään pieniä annoksia usein, jotta saisi edes jotain syödyksi. 

Herkku toisella kolmanneksella: tuoreet marjat. En halua edes ajatella kuinka paljon rahaa minulla upposi näihin – joka päivä tuli ostettua pari rasiallista 😀

Muuta

Nukkuminen alkoi toisen kolmanneksen loppuvaiheessa olla jo melko katkonaista, koska maha oli niin iso ja hyvää asentoa vaikea löytää. Myös suonenvetoja tuli erityisesti nukkuessa paljon ja vessan piti yöllä nousta jopa seitsemän kertaa. Närästys alkoi vaivata. Nämä kaikki olivat kuitenkin ihan siedettäviä raskausoireita enkä niistä sen kummemmin ollut moksiskaan. 

Jatketaan pian viimeisen kolmanneksen merkeissä…

– Anonyymi

PS. Seuraa instassa @anonyymivauvablogi