Älä jää pimeään.

”Irrotimme kätemme, ja se oli viimeinen kerta, kun kaikki oli täydellistä.

Olen käynyt sen hetken läpi mielessäni niin monia kertoja sen jälkeen. Jos voisin elää uudelleen Lizardin festivaalit, ottaisinko kukkaron käteeni? Osa minusta – koppava jälkiviisaus – sanoo, että minun olisi pitänyt jättää se maahan ja mennä teltalle Kitin kanssa. Mutta vaikka tiedän, mitä kukkaron poimimisesta seurasi, en usko, että olisin voinut kävellä sen ohi.”

Laura joutuu väkivaltaisen välikohtauksen silminnäkijäksi auringonpimennysfestivaaleilla. Mies kieltää tapahtuneen, nainen vaikuttaa kiitolliselta. Lopulta on vain sana sanaa vastaan oikeudessa. Nainen ilmaantuu Lauran ja hänen puolisonsa Kitin elämään ja asiat alkavat mennä oudoksi.

Viidentoista vuoden päästä Laura ja Kit elävät pelokkaina. He ovat joutuneet vaihtamaan nimensä ja välttämään sosiaalista mediaa, ettei heitä löydetä.

Kirjan henkilöillä jokaisella on valheita ja salaisuuksia, joita varjellaan kuin viimeistä päivää seurauksia peläten. Kenen tarina on lopulta totta vai onko kenenkään?

Erin Kellyn psykologinen trilleri Älä jää pimeään on taidokkaasti kirjoitettu kirja, joka pitää lukijan otteessaan loppuun asti. Yksityiskohtia ripotellaan pitkin tarinaa taitavasti ja enkä itse ainakaan olisi osannut odottaa tällaista loppua. Tarinassa ei ole isoja dramaattisia tapahtumia, vaan asiat etenevät tarinassa hiljalleen.

Kirjan englanninkielinen nimi He said/She said kuvaa hyvin tiivistetysti missä kirjassa on loppujen lopuksi kyse; sana sanaa vastaan.