Kotikuntosali

Omakotitalon etsimisen yhteydessä meillä oli yhtenä kriteerinä, että saamme taloon yhden ylimääräisen huoneen, jota voimme käyttää vierashuoneena sekä rakentaa sinne pienen kuntosalin. Nyt koronarajoitusten myötä tämä päätös oli erinomainen, sillä en ole päässyt ohjatuille tunneille tai kuntosalille viime joulukuun. En ole ihan varma haluaisinko edes mennä urheilemaan yleiseen tilaan tällä hetkellä, vaikka saleilla kannustetaankin aktiivisesti puhdistamaan treenivälineet aina omilta jäljiltä.

Olen tässä viimeisen parin kuukauden aikana yrittänyt etsiä sisäpyöräilypyörää käytettynä Torista ja Huuto.netistä onnistumatta. Halusimme nimenomaan spinningpyörän tavallisen kuntopyörän sijaan, että sillä voi tehdä kunnollisia sykettä nostattavia treenejä. Lopulta päätettiin, että ei enää yritetä etsiä kierrätettynä haaveilemaamme spinningpyörää, vaan ostetaan uusi, että saadaan se nyt vielä kun on lunta ja jäätä, eikä ulkona pitkän matkan pyöräily vielä ole ajankohtaista.

Siinä se nyt on; kotisalimme ensimmäinen urheiluväline Toorxin spinningpyörä ja se on tervemenoa koronakiloille! Tarkoituksena on hankkia vielä nyrkkeilysäkki ja joko kahvakuulia tai mahdollisesti levypainoja, että saa myös yläkropalle treeniä.

Koti Hyvä olo Liikunta Terveys

KITTY eli kuinka mies tuhotaan

”Tunsin kuumuuden etenevän poskistani alas kaulalle ja siitä eteenpäin, kunnes olin varma, että loiston kauttaaltaan punaisena kuin kekäle. Ainoa toivoni oli, ettei värimuunnos näkyisi valkoisen puuterikerrokseni alta, mutta joko Molly oli kitsastellut jauheen kanssa tai poltin tieni sen lävitse.

”Kuinka arvostankaan naista, joka osaa punastua”, herra Graves sanoi ja sai sydämeni hakkaamaan rintalastaa vasten kuin juoppo tavernan ovea pyhäaamuna. ”Useimmat naiset ovat tätä nykyä niin kylmän kopeita, ei tietoakaan aidosta kainoudesta. Olette totisesti onnekas mies, Goodwin.”

Noin. Nyt se pysähtyisi, olin varma siitä. Ei kenenkään sydän kestäisi pitkään tällaista takomista. Hetkenä minä hyvänsä se löisi viimeisen iskunsa ja minä kaatuisin kuolleena maahan, kuolaten kuin vajaamielinen mutta silti luultavasti yhtä typerästi hymyillen.”

Kitty on 1740-luvun Lontoossa asuvan apteekkarin tytär. Hänet naitetaan vanhemmalle, kihtiselle ja rikkaalle kauppiaalle, joka on suuri järkytys Kittylle, sillä hänen haaveena on jatkaa isänsä uraa apteekkkarina eikä olla nuori edustusvaimo. Kitty janoaa kostoa pahantekijälleen, jonka poskiin hän oli raapaissut raiskauksen yhteydessä kyntensä jäljet.

Tarina on nerokas eikä loppu ole yhtään sitä mitä kirjan alku antaa viitteitä. Terhi Tarkiaisen monipuolinen kielenkäyttö on jo yksistään hyvä syy lukea tämä kirja, vaikkei historialliset 1700-luvun Englantiin sijoittuvat romaanit muuten kiinnostaisi. Kirja oli kepeä lukea ja kun tarina pääsi kunnolla vauhtiin, oli kirjaa hankala laskea käsistään illalla.

Tämän kirjasuosituksen myötä toivotan oikein hyvää lukurauhan päivää!

Kulttuuri Kirjat