Eilen illalla koirien kanssa lenkillä meren rannalla olo oli kuin ulkomailla. Oli lämmin syysilta, pimeää, pehmeä tuuli puhalsi kasvoille ja ihmisiä vietti rannalla iltaa yhdessä. Osa paistoi makkaraa kertakäyttögrilleillä ja koirat olisivat tietenkin halunneet mennä siihen porukkaan hengailemaan, sillä makkaranpaistajat on meidän koirien sielunveljiä kaikki. Osa nauroi kovaan ääneen ja osa vain istui hiljaa ja katseli kauas merelle. Rantakahvilassa ihmiset nauttivat viiniä takkatulen loimussa ja taustamusiikkina soi jazz. Naapurin kultainen noutaja olisi halunnut mennä rantakahvilan terassille, mutta lähti lopulta meidän kanssa samaa matkaa kotiin päin kuin oikein kaikki suostuttelimme häntä mukaan. Fiilis oli ihan kuin Välimerellä.

Jätin kesälomasta yhden viikon nyt syksylle ja vaikka kesällä loman loppuessa kyseenalaistin tätä päätöstäni, olen siitä nyt todella kiitollinen, sillä olenhan parhaillaan lomalla. Normaalisti olisimme lähteneet jonnekin ulkomaille lämpimään, mutta tällä kertaa ei matkalle lähdetä koronan takia. Vaikka matkakuume on kova, niin totesin miehellekin tässä yksi päivä, että säästyypähän nekin rahat ja voidaan käyttää ne uuden kodin sisustukseen. Siispä aion nauttia tästä minibudjetin lomastani ja ensi viikolle luvatuista mahtavista aurinkoisista ja lämpimistä syyspäivistä ihan vain kotosalla, siivota kaappeja, etsiä kadonneet silmälasini  ja viedä ylimääräisiä tavaroita kierrätykseen. 

Tänään vein jo ensimmäisen satsin Nihtisillan Kierrätyskeskukseen, joka on varmasti yksi parhaimmista Espoon kirppiksistä, ja unohduin sinne itsekin tutkimaan mitä kaikkea siellä on tarjolla. Etsin sieltä sekä trenssitakkia syksyksi että kakkutarjotinta, mutta kumpaakaan en löytänyt. Samalla reissulla kävin pyörähtämässä Mankkaan Akselissa, joka on toinen todella suosittu kirppari Espoossa (ainakin jos minulta kysytään). Akselista minulle tulee mieleen aina Lahden Lanttila-kirppis, jossa aina sunnuntaisin käytiin kavereiden kanssa kirpparikierroksella opiskeluaikoina. Akselissa oli myynnissä kakkutarjotin, mutta se oli liian pieni minun suunnittelemalleni kakulle, joten jätin sen seuraavalle kakkutarjottimen tarvitsijalle. 

Etsin siis kakkutarjotinta, koska ensi viikolla minulla on syntymäpäivät ja ajattelin leipoa juhlan kunniaksi kakun! En ole aiemmin kunnollista kermakakkua leiponut, joten saa nähdä kuinka tämän sankarin kakun käy. Pinterestistä olen katsellut kakkujen kuvia minkälaisen siitä haluaisin noin niin kuin visuaalisesti, mutta miltä se sitten maistuu, onkin toinen juttu.  

P.S. ei kannata kysyä kuinka paljon täytän, en kerro. Kuten Mark Twain sanoi: ”Ikä on yksi niistä asioista, joilla ei todellakaan ole väliä.”

P.P.S. Raksalla talon rakentaminen edistyy vauhdilla! Seinät on jo hyvää vauhtia pystyssä ja kattoa asennetaan parhaillaan. Mahtavaa nähdä, kuinka meidän unelmakodista tulee totta 🙂