Nyt on se hetki, kun sallin pienen hetken vain uppoutua sohvalle kone sylissä. Olo on aika väsy.

Arki on ollut aika erikoista. Pitkillä bussimatkoilla on tullut pohdittua vähän kaikenlaista – yksin ja muiden kanssa. Usein kyllä vain puolikoomassa kuulokkeiden turvassa kuunnellen Auroraa ja YOUNGHEARTEDia. Meidän bussimatkat ovat saaneet mut muistamaan miltä tuntuu olla vuoristoradassa. Ja välillä kaduttaa, kun valitsin sen korkeimman reunapaikan. Joka aamu ne samat naamat, samat tyypit samoilta pysäkeiltä. Yhtenä aamuna yksi opiskelija pelleili ja koko bussi nauroi. Toisena aamuna yksi tyttö nauroi niin kovaa, että koko bussi kuuli sen. Näinä molempina aamuina mua hymyilytti, vaikkei ollut mitään kummempaa syytä. Linja 15, legenda.

Vaikka on ollut paljon stressattavaa, on ollut helpottavaa huomata, kuinka sitä kaikkea pystyy suodattamaan mielestä. Aiempaan postaukseen liittyen, mun iho parani mikä oli paras hetki vähään aikaan. Oon tutustunut tosi ihaniin ja inspiroiviin ihmisiin ja huomasin tänään sanovani ”Muutto oli paras päätös”. Oon fiilistellyt tätä kaupunkia, katsonut ilotulitusta, harjoitellut piirtämistä ja käynyt leffassa. Kuukausi muutosta, ja vaikka mitä kivaa on tapahtunut.

Mun kurssien ansiosta, kaivoin pitkästä aikaan mun järjestelmäkameran esiin. Tarkoituksena on paljon kuvata, en vielä tiedä aihetta tai teenkö portfolion vai mitä, mutta mahdollisesti tännekin on tulossa vähän erilaista sisältöä.

IHANAA LOPPUVIIKKOA <3