3.2.2015 ansubansku

monday’s little sister

Vaikka oon pitänyt tästä talvesta harvinaisen paljon, niin ainut mikä tässä on alkanut tympästä, on noi liukkaat tiet. Mun rentouttavasta päivälenkistä muuttu selviytymisreissu, kun muutaman otteeseen tein kaikkeni etten kaatuisi selälleen (siis mun kenkävalinnallahan ei ollut mitään tekemistä tän kanssa, gröhöm..) ja lenkillä tulikin vastaan joku raukka mummo, joka makasi selällään kävelytiellä. Sille naiselle taputukset ja hatun nosto, joka oli ohi ajaessaan juossut autosta auttamaan tätä vanhaa rouvaa! Nää on niitä arjen sankareita, mun mielestä.

Eikä muuten tekis yhtään pahitteeksi pistää noi uudet nilkkurit ulos jalkaan, mutta sen aika koittaa, kun kehtaa uskaltaa (!!!) niillä kävellä.