weirdos

Se on outoa, kuinka 13-vuotiaana pistää tiukat rajat omalle tulevaisuudelle. ”Näin mä teen ja näitä asioita en helvetissä tee”. Ei sillä että mun ajattelu ois ollut aivan pähkähullua, mutta näin muutaman vuoden jälkeen ihmettelen, miks ihmeessä oon ollut niin jäykkä? Oon nimittäin rikkonut lähes jokaisen mun rajoituksen, sori teini minä.

On outoa, miten jaksaa kuunnella vieläkin niitä biisejä, mitkä ylikulutti joskus yli 5 vuotta sitten. Esim. Passion Pitin Sleepyhead!!

Oon huomannut myös kuinka paljon elämä muuttuu, kun lakkaa pohtimasta mitä toiset ajattelee itsestään. Oon vasta nyt kasvanut tosta tavasta irti, en edes enää tiedä miks ihmeessä oon tollasia miettinyt. Ei ketään loppupeleissä kiinnosta. Tai oikeesti, mitä sitten vaikka kiinnostais?

Se on kummallista, että kaikki kivat asiat tapahtuu sen mukavuusalueen ulkopuolella. Mikään ei oo niin tylsää, kun jumittua sinne. Musta on nykyään kiva haastaa ittensä, nolaa ittensä ja tehdä kaikkea, mitä en todellakaan ois silloin 5 vuotta sitten tehnyt.

Nää päivät kun menot peruuntuu kyllä valuu yleensä niin oudosti sormien läpi. Miksi mä edes mietin?

Outo minä.