Oon alkanut haaveilla entistä enemmän opiskeluelämän jatkamisesta, omilleen muuttamisesta, oman kodin sisustamisesta ja uusien asioiden kohtaamisesta. Tähän ei ole yhtään helpottanut vuokrakämppien tsekkailu uteliaisuudesta, uusi innostus koulusta ja postiluukusta ilmestynyt Ellos-lehti. 

Vaikka muutto yksin parinsadan kilometrin päähän tuntuu hurjalta (ainakin tällaiselle äidin tytölle), oon silti halunnut entistä enemmän kauas. Kaikki tämä innokkuus ja halu saa mut enemmän miettimään: mitä jos en tietenkään pääse sisään… mitäs sitten?

tb: kesäkin vähän jännittää… tuskin maltan oottaa kesän keikkaa ja festareita.

Työarkea

Tuttua maisemaa

Yksi asia mitä oon pohtinut, on että tämä blogi saa mut ajattelemaan tosi positiivisesti. Oikeasti oon aikamoinen pessimisti, valitettavasti… Oon kuitenkin kova haaveilemaan, ja on ollut hassua huomata, että tällä kirjoittamisella on ollut muhun tällainen vaikutus. Itse ainakin hyödyn jos muut ei. Hyvä minä.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla