Perjantai 13.

Herätys kello 5.30. Joo. Mun vapaapäivä lähti käyntiin poikkeuksellisen aikaisin, sillä aamulla oli varattuna aika hampilääkäriin ekaa kertaa täysi-ikäisenä, hups. Vaikka sain puhtaat paperit (ei reiän reikää, mun hampaat on varmaan terästä..), niin oli huippua katsoa sitä 87€ laskua. Hetken ajan muistelin lämmöllä niitä aikoja, kun mun oikomishoidot ei lähtenyt omasta kukkarosta ipanana. Tällä viikolla mun alahampaiden kaari päätti irrota 6 vuoden yhteistyön jälkeen parista kohtaa, ja ei hemmetti, toi homma on kallista! Nyt on noiden hampaiden parasta pysyä nätisti paikoillaan, mä rukoilen.

Toinen päivän pohdinta, asiakaspalvelu. Kävin pyörähtämässä kaupoilla ja kuvan liike oli yksi harvoista joissa näköjään hymyilytti. Musta on vaan hassua, että jotkut myyjät eivät osaa edes peittää sitä ettei niitä kiinnosta, ja jotain kysyessä tuijottavat kummastellen. En oo oikeesti kovin vaativa tosta palvelusta, mutta roboottimainen ja ilmeetön palvelu ilman hymyä pisti mutkin lähes masentumaan. 😀 Tuli ainakin luvattua etten yhteen pikaruokaravintolaan enää mene.

Nauttikaa, onhan tänään sentään perjantai!

… vaikka mä kehtasin vähän valittaa, hahah.