viikønlóppü

En tiedä pitäiskö huolestua, kun viikonloput alkaa näyttää tältä. Valkkua peittoihin kietoutuneena sohvan pohjalla ja samaan aikaan kolme koiraa juoksee jaloissa. Mulle tuli hetkellinen kuvitelma, että olisin 40-vuotias ikisinkku, jonka sosiaalinen elämä on kuollut (paitsi lemmikkien kanssa). Onneksi osasin nauraa asialle, ja sain muutakin aikaan. Joskus on vaan ihana rentoilla.

Eikä näin monta karvakuonoa täällä juokse normaalisti, yleensä vain tuo takarivin ankstinaama.

Vapaapäivät pitkästä aikaa on niin jees. Tänä aamuna nukuin pitkään (ottaen huomioon että kelloja siirrettiin) ja söin tyytyväisenä epäterveellisen aamupalan: köyhiä ritareita marjojen ja kermavaahdon kera. Eikä muuten ollut niin hyvää mitä muistelin. Söinpä kuitenkin.