annoit tilaa
annoit aikaa
minun koettaa
vielä siipiäni
kerran uudestaan

en silti pystynyt
täällä enää lentämään
se mikä rikki on
se rikkinäiseksi jää

kipu aina uudestaan
meidät pystyyn kohottaa

Vaikke se liekkiämme
saa koskaan sammumaan

aika on pitkä ja sinä olet rakas
silmänräpäyksellinen
meidän hetkemme..

huokaus suuri ja ikuinen

Yksi laulu
Ja minä itken…
En näe sinua
Olet omilla suunnillasi.
Mutta ikävöin.
Enemmän kuin koskaan.
Voi,
Kuinka paljon.

Entä jos surua ei olisi
jos ei olisikaan kyyneleitä
ei ikävää
ei kaipausta?
Se vasta surullista olisi.
Koska silloin ei olisi ollut rakkauttakaan.
Sillä niin paljon kuin on rakkautta
niin paljon on tässä maailmassa myös surua ja ikävää.