Sääntökirja

Minä olen hyvin väsynyt sanoihin.
99% sanoista joita olemme toisillemme koskaan sanoneet,
Eivät lopulta merkitse mitään.

Olen väsynyt katsomaan
samaa ilmettä kasvoillasi,
tietäen sinun valehtelevan.
Huokaisen jälleen,
Tietäen ettei valehtelemista ja salailua jatkaen,
Koskaan mikään tule muuttumaan

Olen tänään viimeinkin avannut itseäni paljon.
Minun olii pakko.
Meidän on päätettävä.
Ottaa askel tai pysähtyä.
Tiedämme molemmat että jos jatkamme näin,
Kierrämme samaa ikuista kehää,
kunnes hajoamme jälleen kerran.

Parisuhteessa olevat ihmiset on ”me”
Mutta ei kaksi ihmistä muutu yhdeksi henkilöksi suhteen aloitettuaan.
Voimme olla erimieltltä asioista mutta ei ihan joka asiasta pidä riidelläkään..

Meidän on pakko
Asettaa tälle kaikelle pistee.
Annettava säännöt rakkaudellemme.
Annan nämä säännöt itselleni.
Ja toivon sinunkin niiden mukaan toimivan.

Älä uhoa jos et tarkoita mitä sanot.

Yritä malttaa mielesi myös silloin kun toinen hermostuu.

Älä koskaan tahallasi vaikeuta toisen elämää.

Älä koske toisiin ihmisiin fyysisesti.

Älä koskaan öyö tahallasi rakastasi vyön alle toiselle aroissa asioissa.

Myönnä heikkoutesi ja tietämättömyytesi.
Kysy apua tai neuvoa.

Muistuta toista säännöllisesti (ja tarvittaessa)
ettei ole ketään
Jota toisen on pidettävä uhkana parisuhteellenne.
(Ja kerro heti jos tulee tilanne kun olet kiinnostunut jostakin muusta ihmisestä enemmän tai huomaat ihastuneesi/fantasioivasi jostakusta)

Kysy toisen mielipide
(varsinkin tärkeisiin asioihimme)
äläkä äänettömästi oleta että
Kaikki vaihtoehdot käy.
(Vaikka niin ensimmäisenä vastattaisi)
Kysy uudelleen kunnes saat vastauksen.

Kunnioita mielipiteen antajaa vaikka olisitte eri mieltä äläkä mene henkilökohtaisuuksiin.

Älä lupaa toiselle mitään täysin varmaksi
Josta tiedät jo kysyttäessä
Ettet ole täysin varma pystytkö lupauksesi pitämään.
Älä peru vähiä lupauksiasi helpoin perustein.

Yritä sanoa ja tehdä toiselle selväksi mahdollimman pian pienetkin asiat
Jotka tiedät että jäävät itseäsi vaivaamaan,
Selitä koska kumpikaan teistä
kun ei ole ajatusten lukija.

Yritä sietää kritiikkiä myös omista päätöksistäsi.

Muista kunnioittaa toisen kavereita samoin kun odotat toisen kunnioittavan omiasi.

Älä sano että murehtii jotakin asiaa turhaan,
Vaikka kyseinen asia ei sillä hetkellä
kiinnostaisikaan sinua…

Älä sano että luotat toiseen täysin
Jos kuitenkin haluat itsekin pitää tietyt omat asiasi ominasi.

Kerro asioista totuus ja tee mielipiteesi selväksi
Äläkä salaa asioita kumppaniltasi
Vain koska pelkäät miten hän reagoi.

Älä arvostele toista pahasti muille ihmisille,
Ainakaan asioista joista et halua
kanssa toisen suoraan ENSIN keskustella.

Älä anna muiden läsnä olevien ihmisten asenteiden vaikuttaa liikaa
Siihen miten kohtelet rakastasi.
Ja kerro jos kuulet tietoa,
Josta tiedät olevan apua ihmisiin suhtautessa.
Tai mitä tiedät jonkun läheisen oikeasti ajattelevan minusta.

Älä esitä asioiden olevan ok
Jos ne eivät ole.
Elämässämme on aivan tarpeeksi esitystä ilman
että esitämme toisillemme mitään.
Emme kaipaa toisiltamne valheellisia tarinoita tai muokattuja totuuksia.
Emme ole vaippa-ikäisiö
Emnekä tarvitse paapomista.

Säre lyhyt hetki elämästäsi mielummin totuudella
Kun pidä toinen tyytyväisenä valheilla.

Älä päätä toisen puolesta (suurissa asioissa)
Mitä mieltä olen (tai ”saan” olla)
Vaan anna toiselle mahdollisuus päättää oma mielipiteensäi itse.

Yritä muistaa isoimmankin riidan aikana se
että olemme päättäneet olla toistemme kanssa
erimielisyyksistä huolimatta.
Asiat riitelevät usein.
Eivät ihmiset.

Älä painosta toista puhumaan
Vaan Anna kaksinkeskistä aikaa
Ja yritä j jopa kuunnella mitä ja miksi yritän sanoa.
Vaikka olisit aivan eri mieltä.
Näin rohkaisutte puhumaan:
Painostamalla kun
et sinäkään ulos mitään minusta ole saanut.

Molemmilla meillä on oikeus tunteisiin.
Anna toiselle edes joskus lupa
niiden osoittamiseen.
Äläkä ensimmäisenä aina minua
Pitämään päätäni kiinni.
Se kun ei oikein toimi
Kenenkään parhaaksi
Että saamme olla toistemme seurassa
Vain tietyin ehdoin ja käytösmallein.
(Jos aina pakotat minut vaikenemaan mielipiteistäni
hiljaa hymyillen
Se mielestäni tukee vain sitä
Että menen henkisesti vielä enemmän kasaan ja turhaudun)

Anna mun tuntea joka päivä
Että olen tärkeä.

Tehkää kalenteriin välillä vaikka väkisin aikaa
Jolloin saatte näyttää edes toisillenne miten oikeasti tunnette.
Antakaa toiselle lupa silloin
– ”kiukutella” ja äksyillä ”turhasta”
– menettää hermonsa huutaen,
– ohtia ääneen omia asioitaan
– nauraa sydämeni kyllyydestä hassulle tv mainokselle
Jne…

Älä anna itsesi turhautua puhumattomuutteen vaan yritä sinäkin aloittaa keskustelua jos vaistoat että rakkaallasi on huono olla!

Voisin syyttää sinua.
Voisin syyttää sinua tekemättömistä asioistani.
Ja ennen kaikkea siitä, että et täytä MINUN toiveitani.
Voisin syyttää sinua myös siitä kuinka ärsytät minua,
Kuinka saat stressitasoni nousemaan ja vitutus-käyrän koholle.
Voisin syyttää tavoistasi, valinnoistasi ja siitä kuinka päätät elää elämääsi.

MINÄ en ole tyytyväinen sinuun
ja siksi ilmaisen sen suuttumalla, kiukuttelemalla, puhumattomuudella tai ikävillä sanoilla.

MINÄ en pidä siitä, kun elämäsi ei palvele MINUA täysin,
Vaan sinulla on oma tapasi olla.
MINÄ rakastan sinua silloin,
kun teet kaiken mitä toivoisin sinun tekevän,
mutta en silloin
Kun et niin tee.

MiNÄ olen siinä mielessä lapsi,
Joka ei ole koskaan nähnyt vielä rakkautta,
Ainoastaan ehdollistuneita malleja olla olemassa ihmisenä.
En ilmaise rakkauttani juuri mitenkään, koska pidän sinua itsestäänselvyytenä,
Kaiken paskan vastaanottajana.

Voin puhua sinulle miten tahansa,
pahemmin kuin kadun tuntemattomalle kaupassa,
koska olet itsestäänselvyys.

MINÄ voin myös valita.
MINÄ voin valita syyttämisen sijaan vastuun ottamisen.

MINÄ otan vastuun omasta pahasta olostani,
sen hetkisestä tilastani,
enkä voi siitä ketään muuta syyttää.
En kumppaniani, en perhettäni, en ystävääni tai vihamiestäni.
Tai itseasiassa voin,
minä voin syyttää kaikkia muita paitsi itseäni.
koska silloin minulla ei tarvitse ottaa itse vastuuta elämästäni.

Niin kauan kuin voin syyttää muita,
voin antaa itselleni luvan olla ottamatta vastuuta omasta elämästäni.

Heiidän takiaan tilanteeni on tämmöinen
Heidän takiaan elämässäni tapahtuu näin. Heidän takiaan en voi, en pysty, en uskalla.
Tämä on heidän syytään.

MINÄ voin valita nähdä vastuun joka ei syytä,
Eikä kritisoi tai heitä pois omaa voimaa. MINÄ voin valita hyväksynnän,
Asioiden kohtaamisen,
Elämän elämisen. Minä olen olemassa täällä muutenkin kuin itseäni varten,
joten voin valita asioita jotka tukevat rakkaitten ihmisten valitsemaa polkua

Haluanko käyttää koko elämäni kritisointiin
ja siihen kuinka surkeita ihmiset ovat?
vai päätänkö ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistani ja onnestani.
Päätänkö valita olla parempi ihminen

Siksi kysyn itseltäni ensin mitä minä haluan?
Kunnes ymmärrän, että se tuo pitkän listan asioita,
Joita toisten ihmisten pitäisi pystyä täyttämään,
Joskus jopa yhden ihmisen.
Tämä luo valtavat odotukset,
Joita kukaan ei pysty täyttämään,
koskaan.
Kysyn siis toisen kysymyksen,
Mitä hyvää minä voin tuoda toiselle ihmiselle?