Viikko joka oli pelkkää maanantaita

jos uiminen on sitä, ettei huku

onko eläminen sitä

ettei kuole

tähän ikävään 

 

joka jäi kun lähdit

kuin atooppinen ihottuma ihonalainen aavesärky

 

enkä minä enää edes oleta 

niin kuin joskus

kun olin vielä naiivi ja toiveikas aina

 

että asioilla olisi mitta ja määrä ja logiikka

että onni tulee kun sen ansaitsee

kun jaksan rakastaa minua rakastetaan

että jos jaksan huutaa vielä vähän

metsä kuulee vielä, vastaa

 

ja selkä, sinun selkäsi

se kuulee kääntyy takaisin 

eikä taika särykään kuten lasi

maanantaiaamuun keittiön lattiaan

 

niin minä joskus oletin

että kun nukkuessasi pidät kiinni niin lujaa niin kuin sinä vain pidät,

tunnun siinä melkein ehjältä

ja että kun seuraava päivä tulee

et lähtisikään

 

et aina lähtisikään