silppua

Ylikiehuneita öitä, sateisia päiviä, 

unia, joissa on kaikki muu paitsi tolkku

sanat ovat silppua, jota en saa järjestykseen,

sillä miten puhua siitä

että pääni sisällä asuu 
vain lintu ja solmu ja hyönteisiä 
        niiden ääni kantaa omaani kauemmas

 

            Että sitä sattuu. Kaikenlaista. 

Voit tehdä mitä vain, mutta älä vain sairastu,

lakkaa hokemasta että se siitä, kyllä.

 

Ja silti: toivo pitää meitä pystyssä kuin keppi vanhusta tai marjapensaita,

niitäkin, joista ei muistettu poimia mitään ennen kuin syksy tuli ja rusensi kaiken

 

ja silti:        ajattelen 

että tyhjän voisi puhua vielä täyteen 

                rakkautta

 

että jos katsoisi taakseen nyt

näkisi erilaisen valon.

 

Tuuli levittää silpun, rusennetut marjat, lauseet 

 

että jonakin päivänä

kertoisin vielä toisin