Elokuu tuoksuu jo, katseissa hämärtävät pimenevät illat, kesän tietää jo loppuvan.  Silti hymyilemme vielä ilman syytä, uskomme saavamme enemmän kuin uniemme varjot.    Elokuu tuoksuu jo. Kesähäissä peitetään olkapäät. Ympärilläni sylikkäin tanssivien parien rihmasto  saa minut hetkeksi tuntemaan itseni möykyksi hometta kaiken elävän ja kukkivan keskellä, sydän kivimurskaa ja tuhkaa. Minä kasvan yksinäisyydestä tuhatvuotista naavaa.  Silti […]

jos uiminen on sitä, ettei huku onko eläminen sitä ettei kuole tähän ikävään    joka jäi kun lähdit kuin atooppinen ihottuma ihonalainen aavesärky   enkä minä enää edes oleta  niin kuin joskus kun olin vielä naiivi ja toiveikas aina   että asioilla olisi mitta ja määrä ja logiikka että onni tulee kun sen ansaitsee kun jaksan […]

Kesän parhaat festivaalit loppuvat ennen kuin ehdin huomata. Itken Ultra Bra:n keikalla ja maanantaiaamuna, kun vieraat lähtevät, surusta ja ilosta, kiitollisuudesta ja kaipuusta. Sormilla laskematon määrä luottoihmisiä ja uusia ihmisiä saavat tuntemaan sellaista kiitollisuutta, että henkeä salpaa. Ja poika vuosien takaa on kasvanut mieheksi, mutta sen kainaloon niin oudon tuttua ja hyvää nukahtaa, että sekin […]

Kesäkuu kuluu päivä päivältä pois. En ole vieläkään parantunut täysin flunssasta, jonka sain töiden loputtua, enkä vieläkään ole malttanut pysähtyä. Sillä on kesä ja festivaaleja ja puistoja ja ihmisiä, joiden kyydissä pääsee itään ennen iltaa. On suhteenalku, jonka tiedän todellisuuden nujertaneen jo ennen kuin olen ehtinyt perille, avannut suutani, lausunut mitään. Vuorokauden suren, jätän vastaamatta […]

Aurinko ei suostu vielä lämmittämään meitä. Sataa vuorotellen lunta ja räntää, enkä uskalla laittaa vieläkään uusia kevätkenkiä jalkaan. Töissä puhutaan ensi vuodesta ja viroista ja tuntijaoista, ja tuntuu oudolta, ettei mikään siitä kosketa minua enää. On yhtä aikaa helpottavaa ja pelottavaaa tietää, että tulevat kuukaudet ovat pian taas auki kuin kirjan sivut, joiden tekstiä ei […]

Aamulla herätessäni muistan reissumiehen nyt lähteneen maasta, palaavan joskus kesällä, eikä sillä pitäisi olla väliä enää, mutta en saa silti töitä tehtyä kokonaiseen päivään. Sen sijaan juon lattea kahvilassa, tapaan lääkärin ja leikkautan parturissa hiukset vielä lyhyemmäksi kuin aiemmin, lyhyemmäksi kuin koskaan aiemmin. Kun katson peiliin, näytän vieraalta ja aika rohkealta.  Huhtikuun valo on vielä […]

Sitkeä kevätflunssa ja vielä sitkeämpi kaipuu viipyy minussa kuin allerginen ihottuma, jota pitää raapia ja hangata, vaikka tiedän, ettei kannata.  Annan itseni nukkua pitkiä päiväunia, katsoa Girlsejä jakso toisensa jälkeen ja kuunnella surumielisimmät laulut uudelleen ja uudelleen, vaikka työt kasautuvat ja odottavat, koneen sininen valo vaatii luokseen. Varaan tutustumisaikoja psykoterapeuteille ja toivon, että oikea löytyy vielä. […]

Kesäaika alkaa samana sunnuntaina, kun toivolla, pelolla, ristiriidalla, odotuksella, arvailulla, lähestymisillä ja etääntymisillä sävytetty suhteentapaisemme päättyy, päätetään. Minä juon liian monta kupillista kahvia, sinä haudutat teetäsi pitkään. Minä puhun täyttääkseni hiljaisuuden, joka kasvaa kuin aukko sisälläni, jokin tieto siitä, että nämä ovat hyvästit vaikka niitä ei lausuta ihan vielä. Taustalla kahvilan vinyylit soivat loppuun levy toisensa jälkeen, […]

Niin minä tulen sinut muistamaan: vastaheränneenä, katse tarkentaa jo ohitseni, liikkumattomana kuin grafiikka. Sellainen jähmettyneisyys, josta tietää, ettei kaikkea sanota ja että tämäkin hetki pikselöityy pian sarjaksi kuvia, jotka jätämme kesken, pisteet yhdistämättä kuin levottomat lapset jotka eivät tiedä tulevasta yksinäisyydestä vielä mitään. Tai ehkä kaiken. Liikaa.   Niin minä lähden:   huuhtoudun aamupalapöydästäsi ruuhkaan,  […]

Lähtösi jälkeen talvi tulee takaisin.  Kahlaan lumessa, muistossa, nukun kahden peiton alla, toisessa niistä sinun tuoksusi viipyy vielä monta yötä.   Kuljen päivistä läpi silmäluomet turvonneina, näytän vastaheränneeltä koko ajan. On arkea ja papereita ja bussilinjoja, jotka kuljettavat minua eteenpäin, vaikka aika tuntuu pysähtyneen. Talvi tulee takaisin.  Valo seisoo päivissä paikoillaan ja odottaa, odottaa  kuka […]