näin valottomia päiviä

Jossain kaukana tuuli laulaa mahtavan laulun 

jonka kuullessani aina liikutun,

kuten aina, kun täytän vuosia,

vaikka päivät raahautuvat seuraaviin samankaltaisina sittenkin

 

iltaisin syön jääkaappikylmiä klementiinejä,

järsin nahistunutta aurinkoa

miten näin valottomia päiviä voi olla

miten iho näin varisee irti 

                   hauras solukko

(kylmästä tai kosketuksen puutteesta tai molemmista)

 

  pitää hankkiutua ihmisten luo, johonkin, pitää pysytellä lämpimässä

 pitää rohjeta mennä kohti

 

ehkä siten selviämme kevääseen.