Tämä talvi on ollut pimeä kuin päähän heitetty säkki

harmaata armeijasarkaa, 

niin tiheää, että sen läpi tuskin näkee.

Pimeimpänä päivänä pakkaan,

ensin levyt, sitten vaatteet, muistiinpanot lause kerrallaan.

Olen lähdössä taas. 
 

Tänä talvena olen tehnyt päätöksiä parhaan rohkeuteni mukaan

parhaiden voimieni mukaan

ja valmis jo hautaamaan tämän vuoden, tämänkin,

sen vaikeimmat päivät ainakin.

Päästämään irti, sillä vain se on pakko oppia

nivel kerrallaan 

katso, minun kämmeneni ovat tyhjät, takki on tyhjä jo

vuoden vaihtua, lumen pyyhkiä mennessään 

tänne rämmityt askeleet 
ne vaikeimmat päivät 

vielä joskus tulen ja kerron: ne on takana taas.