tärkeintä

Viikonlopun brunssi venyy huomaamatta keskiyöhön

 

avataan vielä yksi pullo kuivaa kuohuviiniä

 

ja melkein kaikki haavat ja haaveet

(vanhat ja uudet)

tehdään kahvikuppianalyysiä ja meloninkuoriteoriaa
toisiamme tukien

sillä niin ystävät tekevät. 
 

Aamuyöllä itken ja sen jälkeen hymyilen itkenein silmin,

nukahtaessani

kuulen ystäväni hengityksen jostain läheltä

ja olen täynnä toivoa, joka ei ole epävarmuutta eikä varmuutta tulevasta,

se ainoastaan on.

 

Ja se on ehkä tärkeämpää kuin mikään.