Miksi kaikkeen menee niin paljon aikaa?

Toinen tärkeä asia, minkä mä olen tässä oppinut lapsista on se, että jokaiseen asiaan täytyy varata toooooodella paljon aikaa. Päivä oikeastaan koostuu vaiheista, joita yhdistää siirtymät, ja jokaiseen siirtymään pitää varata yhtä paljon aikaa kuin se pää-aktiviteetti, johon siirtymä johtaa.

Jos esimerkiksi päiväunet kestää tunnin, niin päiväunia edeltää päiväunikiukuttelun vaihe, joka sekin kestää tunnin. Päiväunille on siis järjestään Koon mielestä ihan pyllystä mennä, vaikka minä ja Jiikin nukutaan lähes aina kun Koo nukkuu (voisi luulla, että päikkäriajan hyödyntäisi siivoomalla tai relaamalla tai mitä vaan, mutta ei, me ollaan niin uupuneita aamupäivän puuhista, että me tarvitaan niitä unia yhtä paljon tai enemmänkin kuin Koo). Eli jos vaikka halutaan iltapäivällä kello 17 olla jossain niin: 1. Klo 12 pitää syödä lounasta koska siihen menee tunti. 2. Klo 13 pitää aloittaa päiväunivalmistelut, tähän sisältyy ensin x määrä kiukuttelua ja sitten päiväsadun lukemista sekä päiväunilaulun laulua. 3. Klo 14 jos tuuri käy niin Koo nukahtaa ja alkaa päiväunet. 4. Klo 15 tienoilla aletaan herätellä Koota tai sitten se herää itse (jos tuuri käy). Tässäkin vierähtää helposti tunti, osittain koska ei itsekään olla vielä klo 15 hereillä. 5. Klo 16 alkaa lähtemistoimet. Pitää ehkä syödä vähän jotain välipalaa, mitä Koo ei tietenkään halua tehdä, joten tulee välipalakiukuttelut ja sitten ulkovaatekiukuttelut siihen päälle. Ja 6. TADAA, jo kello 16:45 ollaan valmiita lähtemään. Eli yksi ainoa aktiviteetti rytmittää koko päivää.

Aktiviteetista pitää sitten poistua klo 19, jotta ehditään syödä iltapala ja käydä suihkussa (yhteensä aivan vähintään tunti menee iltatoimiin), lukea iltasatu ja laulaa ja ehkä klo 21 Koo nukahtaa.

Sitten on itse illalla ihan puhki, tsemppaa ehkä yhden jakson jotain Netflix-asiaa ja miettii, että mihin tääkin päivä meni.