Pumputtimet kehiin

Koolla on myös messevä pikkuautokokoelma. Kuvan autot eivät liity tapaukseen.

Populaarikulttuurin vaikutusta on mahdotonta estää. Koo on iso Star Wars ja Lego Ninjago –fani, Legot mä tajuan, mutta Star Warsia en oikeastaan, kun eihän Koo edes tiedä mistä on kyse. Mutta silti, staal vaas (Koo ei osaa sanoa ärrää) on kova juttu ja toimii niin paidoissa kuin sukissakin.

Kun oltiin juuri muutettu yhteen, niin meillä ei vielä hirveästi ollut mitään leluja tai pelejä kotona. VIRHE! Niinpä Koo tahtoi leikkiä kaiken aikaa. Siis sillä tavalla kun lapsena leikittiin, ilman mitään apuvälineitä. Yksi suuri suosikki oli KISSALEIKKI. Kissaleikin juoni oli, että Koo oli pentukissa ja mä äitikissa, mun pesä oli sohvalla ja sitten pentukissa kävi eri maissa (eli poistui sohvalta, Koo on suuri maa-fani eli sen kanssa tutkitaan paljon karttoja ja käydään mielikuvitusmatkoilla Saksassa ja Venäjällä) ja sitten palasi taas kotiin eli sohvalle. Tää leikki oli kiva, koska mä sain pääosin makoilla sohvalla ja keksiä mihin maahan pentukissa seuraavaksi menisi. Mutta aika nopeasti huomasin, että kolmevuotiaalla on kyllä mielikuvitusta, mutta ei niin paljon, että se pystyisi itse keksimään leikkiin uusia juonenkäänteitä, eli jäi mun vastuulle kehitellä leikkiä eteenpäin.

No kissaleikki oli tosiaan ihan siedettävä, mutta se olikin vaan joku vaihe (oon myös oppinut että lapsilla on joka kuukausi joku vaihe, johon juuri ehtii tottua, ja ensi kerralla onkin ihan uudet kuviot) ja nykyisin kissaleikkiä ei enää leikitä. Sen tilalle tuli nää Star Wars ja Ninjago –leikit eli miekka- ja aseleikit. Jii rakensi vaahtomuovista pienet miekat, joita oli ihan hauska heiluttaa, mutta aika pian miekat ei enää riittänyt Koolle, vaan jossain vaiheessa taistelua se väistämättä haki tyhjien muovipullojen kaapista tyhjän puolen litran pullon itselleen PUMPUTTIMEKSI. (Eli aseeksi. Ase = pumputin, ampua = pumputtaa) No, mulla on miekka ja Koolla pumputin, niin sitten se pumputtaa mut kuoliaaksi ja taistelu päättyy. Sen jälkeen Koo taikoo mut henkiin (koska yritin vastustella, että ”taistelu päättyi kun sä just ammuit mut”), sitten huidotaan kaksi kertaa miekalla kunnes Koo pumputtaa mua taas. Kahteen minuuttiin mahtuu siis n. 37 taistelua. Tätä jaksoi ehkä 10 minuuttia kerrallaan. Siis minä jaksoin, kyllä Koo olisi jaksanut.

Nykyisin meillä on onneksi aika paljon pelejä. Jii nosti miekat kirjahyllyn ylimmälle hyllylle ja luulen, että Koo on ehkä unohtanut että meillä on ne (ainakin toistaiseksi).