Lasi puoliksi tyhjillään

Kuka maksaa ja mitä maksaa? 

Ruokakaupassa käydessämme ostamme tietenkin koko perheelle ruokaa ja syömme yhdessä. Muutenkin arjessa jaamme kulut luonnollisesti puolisoni kanssa emmekä erittele mikä raha on mennyt keneenkin. Välillä saatan ostaa oma-aloitteisesti puolisoni lapsille jotain pientä. Isommat hankinnat puolisoni onneksi kustantaa eikä minun tarvitse niihin osallistua.

Koska en voi sanoa ajattelevani puolison lapsista että he olisivat kuin omiani niin en ihan aina ymmärrä miksi ympäristö odottaa että hoidan ja huollan heitä kun omiani. Heillä on kuitenkin molemmat vanhemmat elossa, vaikkakin eri asunnoissa. En esimerkiksi ymmärrä miksi minun pitäisi maksaa heidän päiväkotimaksujaan tai vaihtoehtoisesti hoitaa heitä kotona kun itse oman lapseni kanssa olen vielä kotona. Ymmärrän toisaalta tämän uuden lakimuutoksen, jolla yritetään helpottaa päiväkotien ruuhkia. Ja toisaalta olen sitä mieltä että jos kerta niitä lapsia tehdään niin niistä pitäisi pitää myös huoli (ei niin että vanhemmat vievät lapsensa aamulla päiväkotiin ja menevät itse kotiin päiväksi löhöilemään). Toki ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja joillekin se voi todella olla henkireikä että saa lapsensa hoitoon edes hetkeksi. Mutta en edelleenkään ymmärrä sitä, että muut tekevät lapsia ja minä joudun heitä hoitamaan ilman palkkaa. Voin kuvitella että nyt varmasti kukkahattutädit repivät hiuksiaan, mutta en voi tunteilleni mitään. 

En ole heitä synnyttänyt tai toivonut elämääni. Olen kyllä tietoisesti tehnyt valinnan hyväksymällä heidät osaksi omaa elämääni olemalla puolisoni kanssa, mutta tarkoittaako se todella että joudun olemaan heistä samalla tavalla vastuussa kuin biologiset vanhemmat? Välillä tuntuu että olen loppu, koska olen meistä kaikista aikuisista eniten läsnä lapsille. Vaikeimpina päivinä tuntuu että se on omalta lapseltani pois kun muut lapset vievät kaiken aikani ja energiani. 

Kommentit (10)
  1. Meillä kolme lasta ja mies huomattavasti parempipalkkaisessa hommassa kuin minä. Lapset yhteisiä, vielä… En ymmärrä sitä, että minä, joka tienaan paaaaljon vähemmän kuin hän, edes pystyisin hoitamaan vaaditut elämisen puolet, ei vaan rahkeet ja rahat riitä, ja siitä sitten tapellaan… että näinkin voi olla, mutta ei kyllä ole kauaa… Koen, että teen huomattavasti enemmän kuin toinen, mutta ei, se ei riitä, ja mitä mä tänne kiukkuan… sorry! Sun ratkaisu on sulle oikea, go for it! 🙂

    1. Saa tänne kiukkuilla 🙂

      Harmittaa puolestasi ettei teidän ydinperhe toimi. En nimittäin kovin helpolla lähde suosittelemaan tätä uusioperhekuviota. Toivottavasti saisitte ongelmat ratkottua muulla kuin erolla! 

      1. Joo, tää kiukkuilu auttoi 😉

  2. Olen kyllä tietoisesti tehnyt valinnan hyväksymällä heidät osaksi omaa elämääni olemalla puolisoni kanssa, mutta tarkoittaako se todella että joudun olemaan heistä samalla tavalla vastuussa kuin biologiset vanhemmat?

    Ei tarkoita. Ympäristö odottaa kummallisia asioita sinulta, mutta loppupeleissä sinulla on vapaus määritellä, millaisen roolin otat ja haluatko olla heistä ylipäätään missään vastuussa. Näin minä sen näen. Minun on vaikea ymmärtää, miksi itse maksaisin edes mieheni ruokia (joka siis syö huomattavasti enemmän kuin minä). Miksi sitten maksaisin lasten ruokia? En ole elatusvelvollinen enkä velvoitettu maksamaan heidän asumisestaan (vaikka niin teenkin), muista kuluista tai olemaan lastenhoitaja. Mies ja lasten äiti hoitavat lapset niin kuin isän ja äidin kuuluukin tehdä. Minä olen turvallinen aikuinen, joka voi olla kuuntelevana korvana tai pelikaverina tarvittaessa. Yritin alussa olla vaikka mikä äiti Teresa, mutta huomasin, etten jaksa. Näin päädyin tähän.

    1. Ihana kuulla että on kohtalotovereita! Mä haen vielä paikkaani tässä perheessä ja välillä tuntuu että huolehdin sekä yritän ihan liikaa. Sitten kun yritän ottaa rennommin niin kuulen että oon ihan huono kun en ole tarpeeksi miehen lasten kanssa, mutta kun en pidä sitä velvollisuutenani niin miksi olisin? Mies ei onneksi sitä vaadi, mutta muut tuntuvat vaativan ja se harmittaa.

    2. No entäs tää, että lapset on yhteishuoltajuudessa eli aiheuttavat molemmille vanhemmille kuluja. Molemmat vanhemmat ovat uudessa avo/avioliitossa ja molemmilla on myös lapsia näistä uusista liitoista. Yhteishuoltajuuden lapset vaikuttaa alentavasti vain äidin maksamiin uusien lasten päivähoitomaksuihin, mutta eivät isän uusien lasten päivähoitomaksuihin. Näin isän uudelle puolisolle tulee väistämättä ”ylimääräisiä” kuluja – niistä yhteishuoltajuuden lapsista, jotka vaikuttavat isän talouteen ja sitä myötä uuden liiton talouteen. Hyvitystä saa vain toinen eli se yhteishuoltajuuden äiti. Reilua, eikö totta?
      Tapaus ei ole minun elämästäni, vaan läheiseni elämästä.

      1. Kyllä mä oon sitä mieltä et kun tänäpäivänä nää uusioperheet alkaa olla melkoisen yleisiä niin päättäjät pohtis kanssa kuka todella on vastuussa ja kenestä. En usko että olen ainoa, jota ärsyttää maksaa muiden lasten kustannuksia, vaikkakin veroissa jopa lapsettomat kustantaa kaikkien koulunkäyntiä yms. Eikä omalla kohdalla ole edes kyse pelkästään rahasta, sitä kun ei saa mukaansa kun täältä lähdetään, mutta haluanko ajatella lähtiessäni että olen joutunut ”tuhlaamaan” elämääni hoitamalla muiden lapsia? Oma lähtökohtani on kuitenkin tarjota omalle lapselle parasta, antaa hänelle hyvä lapsuus ja hyvä äiti. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *