Lasi puoliksi tyhjillään

Kuka maksaa ja mitä maksaa? 

Ruokakaupassa käydessämme ostamme tietenkin koko perheelle ruokaa ja syömme yhdessä. Muutenkin arjessa jaamme kulut luonnollisesti puolisoni kanssa emmekä erittele mikä raha on mennyt keneenkin. Välillä saatan ostaa oma-aloitteisesti puolisoni lapsille jotain pientä. Isommat hankinnat puolisoni onneksi kustantaa eikä minun tarvitse niihin osallistua.

Koska en voi sanoa ajattelevani puolison lapsista että he olisivat kuin omiani niin en ihan aina ymmärrä miksi ympäristö odottaa että hoidan ja huollan heitä kun omiani. Heillä on kuitenkin molemmat vanhemmat elossa, vaikkakin eri asunnoissa. En esimerkiksi ymmärrä miksi minun pitäisi maksaa heidän päiväkotimaksujaan tai vaihtoehtoisesti hoitaa heitä kotona kun itse oman lapseni kanssa olen vielä kotona. Ymmärrän toisaalta tämän uuden lakimuutoksen, jolla yritetään helpottaa päiväkotien ruuhkia. Ja toisaalta olen sitä mieltä että jos kerta niitä lapsia tehdään niin niistä pitäisi pitää myös huoli (ei niin että vanhemmat vievät lapsensa aamulla päiväkotiin ja menevät itse kotiin päiväksi löhöilemään). Toki ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja joillekin se voi todella olla henkireikä että saa lapsensa hoitoon edes hetkeksi. Mutta en edelleenkään ymmärrä sitä, että muut tekevät lapsia ja minä joudun heitä hoitamaan ilman palkkaa. Voin kuvitella että nyt varmasti kukkahattutädit repivät hiuksiaan, mutta en voi tunteilleni mitään. 

En ole heitä synnyttänyt tai toivonut elämääni. Olen kyllä tietoisesti tehnyt valinnan hyväksymällä heidät osaksi omaa elämääni olemalla puolisoni kanssa, mutta tarkoittaako se todella että joudun olemaan heistä samalla tavalla vastuussa kuin biologiset vanhemmat? Välillä tuntuu että olen loppu, koska olen meistä kaikista aikuisista eniten läsnä lapsille. Vaikeimpina päivinä tuntuu että se on omalta lapseltani pois kun muut lapset vievät kaiken aikani ja energiani.