Äitien kotityöt
– Mom, did you do your homework?
– Oh no, sorry! Again.
– Sun täytyy tehdä ne!
Poika oli vihainen jo toista päivää. Syystäkin! Hän oli laatinut minulle erinäisiä matikka-, kirjoitus- ja piirustustehtäviä ja olin luvannut tehdä ne pojan koulupäivän aikana.
Write a sentence of these words.
Meillä todella käydään koulua. Näiden omasta päästä keksittyjen tehtävien lisäksi meillä toki tehdään niitä oikeita kotiläksyjä ja kuten monessa muussakin perheessä, meillä kotitehtäviä tehdään yhdessä. Vastuuta lapsen oppimisesta sälytetään kotiin. On kunkin perheen oma asia, kuinka paljon haluaa kiinnittää huomiota koulutukseen ja lasten kotitehtävistä vastaa tietysti, kukas muukaan kuin perheen äiti. Useat työssäkäyvät, korkeastikin koulutetut, äidit tekevät osa-aikatyötä, jotta perheen arjen pyörittäminen on mahdollista. Naisen osaksi laskeutuu perinteisesti koti ja lapset, mies vastaa toimeentulosta. Naisten kolme- tai nelipäiväinen työviikko on tavallista, kuten myös osa-päiväinen työnteko sen reilun kuuden tunnin aikana jona lapset ovat koulussa, sillä kymmenvuotiaaksi asti heidät pitää kuljettaa mennen tullen. Lisäksi asiaan vaikuttavat järkyttävän kalliit päivähoitomaksut.
Koulussa huippulahjakkuuksia ei suinkaan hukata ja tehtävät ovatkin usein ihan älyttömän vaikeita lapsen ikätasoon nähden. Hyvää koulumenestystä varten peruskoulutuksen ympärille onkin muodostunut ihan oma markkinansa. Meilläkin kävi Ibrahim.
Ibbe, from Children Learning Centre or Online Education whatever it could be, staff-kortti kaulassa ja läppäri kainalossa, pyyhälsi ovesta sisään myymään lapsen oppimisen tueksi verkkokurssia englannista ja matikasta. Myyntipuhe oli vakuuttava, lasta testattiin, tehtävien taso määriteltiin lapsen kykyjen mukaan ja hienot oli tutorial-videotkin, mutta niin oli hintakin. Kolmen kuukauden online-kurssista saisi pulittaa £200 ja voin vain kuvitella kuinka automaatti vastaa ilmaisessa puhelinnumerossa. Ibbe lähti ilman diiliä. Mutta on siinä edelleen se pointti, että lapsen englannin kielen tiedoissa on väistämättä aukkoja, sillä nyt jo välimerkkien lisäksi opetellaan poimimaan lauseesta substantiivejä ja verbejä.
Koulu ei lähde tasa-arvon tavoittelusta. Luokalle ei voi jäädä vaikka tiedoissa olisi pahojakin puutteita ja se olisi lapsen oman kehityksen kannalta paras vaihtoehto. Lapset kulkevat koulutusputkessa ikänsä mukaan jo neljävuotiaasta alkaen. Kouluissa heikommin menestyviä kyllä tuetaan, mutta ei yhtä paljon kuin tasa-arvoiseen yhteiskuntaan perustuvassa pohjolassa ja heikompiosaisuus jää enemmän kunkin omaksi murheeksi. Oppimisen itsetunto alkaa muodostua hyvin varhain ja sen suuntaa voi olla myöhemmin vaikea muuttaa. Ero luokan parhaiten ja huonoiten menestyneiden välillä voi olla suuri. Onneksi on Ibbe! (Jos siihen on varaa). Valtakunnallisesti koulutkin on jaettu neljään tasoryhmään Outstanding, Good, Requires improvment & Inadequate riippuen siitä, kuinka koulu on pärjännyt ranking-testeissä. Vanhemmat valitsevat asuinalueita koulujen tason mukaan turvatakseen lapsilleen tulevaisuutta ja asuntojen hintataso kulkee käsi kädessä parempien koulujen kanssa. Alueiden eriytyminen on taattu ja sitä eriytymisen astetta on vaikea suomalaisesta näkökulmasta ymmärtää. Toisinaan tuntuu, että opettajatkin opettavat ja kannustavat mieluusti niitä, joita on helppo opettaa siis lahjakkaita lapsia. Hu-huu, Ibbeeee!
Ja tässä kaikessa monikulttuurisuuden ja eriarvoisuuden joukossa heiluu yksi suomalaispoika. Omilla kyvyillään ja vanhempien & koulun tuella. Ibben käyntikortti pöytälaatikossa. Taustalla on onneksi pitkä lapsuus, leikkiaika, ja oppimisen itsetunto alkaa muodostua vasta nyt. Ja vaikka tehtävät ovatkin haastavia, into oppimiseen on sisäsyntyinen, valtava, 7-vuotiaan lapsen halu tulla isoksi. Koulukypsyyttä.
Ja kypsänä äitinä minä menen tekemään nyt ne kotitehtävät. Write a sentence…
-Laura
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Seuraa blogia facessa, blogilistalla ja bloglovissa