All you read is love
– Mitä jos lukisitte yhdessä?
Suomi-koulun opettajan sanat jäi päähän. Avauduin siitä, kuinka Poju ei ole kiinnostunut lukemaan suomen kielellä eikä meillä ei ole kunnon rutiineja suomalaisen kotiperuskoulun läksyjen tekemiseen. Selityksiäkin riitti… on häseltävä pikkunapero, on harrastuksia, on kavereita, on elämää ja on läksyjä tavallisestakin Primary Schoolista… Normimeininkiä. Myönnettävä on, ei ne selitykset auta. Suomen kielen taitoa on todella huollettava ja ylläpidettävä jatkuvasti.
Kotona meillä on kielisääntö. Tarkoittaa siis sitä, että keskenään puhumme vain suomea. Syitä on monia, mutta yksi merkittävimmistä on pienimmän puheen opettelu. Kieli valuisi helposti englanniksi myös kotona etenkin Pojulla, jos emme erikseen korostaisi suomea. Puheilmaisu sujuu kaikilta suomeksi hyvin, mutta lukeminen suomen kielellä on Pojulle hidasta. Ja siksi välillä tuskaista. Sanat ovat niin pitkiä. Englanniksi lukeminen on paljon helpompaa.
Opettaja on oikeassa. Kaikki lähtee lukemisesta. Koko oppiminen. Kaikki. Siis ihan kaikki. Lukeminen on avain kieleen. Avain itseilmaisuun. Lukeminen kasvattaa myös todistetusti sosiaalisia taitoja, empatiakykyä ja opettaa keskittymään sekä tukee tietysti kielellistä ilmaisua. Lapselle ääneen lukeminen on myös ihana mahdollisuus olla hetki kahden tarinan lumoissa. Lapset rakastavat kuunnella satuja aikuisten kertomina eikä iltasatuperinnettäkään kannata katkaista hetkeen, jolloin lapsi oppii lukemaan itse. Kun tarinan ääreen rauhoitutaan yhdessä, monet lapsen mieltä askarruttavat asiatkin saavat vapaan tilan ajatusten jakamiselle. Pienten lasten kanssa lukeminen koetaan usein helpommaksi kuin koululaisten. On paljon persoonasta kiinni, miten helposti kirjaan tarttuu tai kuinka innostuneesti tarinoita kahmii, mutta osa lukemisinnosta on kuitenkin myös malliopittua. Jos vanhempana jaksaa lukea lapselle, kannustaa lasta tai näyttää omalla esimerkillä kuinka mukavaa lukeminen on, jälkipolvi kyllä seuraa.
Viime syksynä Poju innostui lukemaan englanniksi ihan tosissaan. Primary Schoolista annettiin tunnukset nettisovellukseen ja Poju sai lukea opettajan lataamia kirjoja iPadillä. Ja se oli hitti. Diginatiivit… hah. Tarinoissa ei ole mitään erikoista, mutta on vaan kuulemma kivampi lukea padiltä kuin fyysisestä kirjasta…. No, okei, on siinä sovelluksessa monenlaista oheistoimintaa, kuten tehtäviä ja esilukija – auttoi muuten brilliantin aksentin nappaamiseen, kun laitoin Pojun toistamaan lukijan perässä tarinaa. Poju suorastaan ahmi kirjoja, sai lukupäiväkirjaan extra-hymiöitä ja nyt luettuja kirjoja on kertynyt pitkälti toista sataa. Mikä parasta, lapsen englannin kielen taito on ollut hurjassa nosteessa. Sekä kielellisen ilmaisun taidot että englannin ymmärrys ovat tehneet mielettömän hypyn ja mikä jännintä, jopa suomen kielen sanat pysyvät paremmin mielessä. Kielet tukevat toisiaan. Hurraa!
Kesä tulee ja koulut päättyy. Kesälukemisto on silti aina asia erikseen :) Lukeminen ei liity kouluun. Eihän? Mökille, rannalle, puistoon, junaan, bussiin, ihan minne vaan…. ei vaan voi lähteä ilman jotain lukemista. Eihän? Lapsen kanssa yhdessä lukemisen vinkki oli sen verran hyvä, että ehkä mekin alamme lukea kirjoja, lehtiä & artikkeleita Pojun kanssa yhdessä. Suomeksi. Vaikkapa käänteisen iltasadun muodossa. Lapsi lukee aikuiselle, ainakin osan tarinaa. Josko se auttaisi pääsemään kieleen kiinni ja vauhdittaisi edes vähäsen intoa lukea suomen kielellä. Kesä – ja loma! Nyt olisi erittäin hyvä aika tukea äidinkieltä ja terävää ilmaisua lukemalla. Teilläkin?
Vinkkejä? Mitä teillä luetaan? Mikä on alakoululaisten suosikki?
”All you read is love”
Laura xx