Kulttuurishokki

Minna Canthin päivän uusinta viime vuodelta 19.3.2017. Aina yhtä ajankohtainen tasa-arvo!

 

***

Tasa-arvo tai sen tavoittelu on itsestäänselvyys meidän länsimaisessa kulttuurissa. Näin Minna Canthin päivänä, tasa-arvon päivänä, nousee pintaan oma hämmästyneisyys siitä, miten kaikille tasa-arvo ja vapaus eivät olekaan se hyvän elämän kulmakivi.

 

Olen hiljattain tutustunut perheeseen, joka on muuttanut viime syksynä Intiasta tänne Lontooseen perheen isän työn perässä. Perheen äidillä on selkeä kulttuurishokki.

Hän on tottunut Intiassa siihen, että koko elämä pyörii kodin ympärillä. Ruoka (siis raaka-aineet) tuodaan kotiin puhelinsoitolla, koulubussi hakee lapset kotiovelta, kotona käy siivouspalvelu ja naapurusto on täynnä saman elämäntilanteen jakavia perheitä. Pelkästään heidän kotitalossaan on 150 asuntoa, joten porukkaa piisaa. Avioiduttuaan on tyypillistä, että naiset jäävät kotiin ja arki jaetaan saman talon perheiden kesken. Lapset juoksevat pihalla, ovelle voi paukahtaa kuka tahansa milloin vaan ja talon naiset chattaavat kaiket päivät keskenään. Kotiympyröistä ei tarvitse lähteä kuin shoppailemaan ja senkin voi halutessaan hoitaa online. Tosin shoppailu on kuulemma mukavaa, kun pääsee hiplaamaan tuotteita. Minnekään ei kuitenkaan lähdetä yksin, vaan aina on kaveri kainalossa.

Täällä Englannissa kaikki pitää hoitaa itse. Yksin. Ilman toisten naisten tukea. Lapset pitää kuljettaa kouluun aamuisin ja hakea iltapäivisin. Siihen väliin mahtuu kuusi pitkää tuntia, jotka yksinäisen äidin on kulutettava. Yleensä kotona. Ei kukaan sinne kotiin käske jäämään, mutta kun sieltä ei ole tottunut lähtemään. Koko tähänastinen arki on pyörinyt kodin ympärillä ja sen lähistöllä. Onpa pientä, sanoisin.

Täällä kotia pitää siivota itse, ruoka pitää hakea ja kantaa itse, ellei käytä lukuisia online-ruokakauppoja. Niistä naisella ei kuitenkaan ollut tietoa. Talvi tuntuu pitkältä ja pimeäkin tulee kovin aikaisin. Iltaisin ei tohdi lähteä kotoa, koska on pimeää – ja se on pelottavaa. Ja mies työskentelee iltamyöhään. Aivan next door -naapurustossa ei asu muita lapsiperheitä, joten lapsetkaan eivät juoksentele pitkin pihoja. Kotona ollaan paljon ja lasten kanssa keskenään. Kodin ulkopuolista tekemistä tai harrastuksia ei olla totuttu hakemaan. Muutama tuttu kuitenkin on jo löytynyt – hyvä niin! Ja viikonloppuisin perhe tekee asioita yhdessä mm. käy tutustumassa Lontoon lukuisiin nähtävyyksiin. Illatkin pitenevät ja ilma lämpenee.

Ja ennen kuin minä ehdin tajuta millaisessa kulttuurissa nainen on elänyt, olin ehtinyt jo kertoa mieheni osallistumisesta kotitöihin ja lasten hoitoon, ulkomaan matkoistani, työstäni, omista & lasteni harrastuksistani, lukuisista tekemisistämme ja siitä, kuinka pyrin tutustumaan uusiin paikkoihin ja liikkumaan vauvan kanssa joka päivä. Ihan yksin. Ei ihme, että sain osakseni hämmästystä. Länsimaisen naisen vapaus voi olla myös pelottavaa.

Hyvää Minna Canthin päivää, tasa-arvoiset ja vapaat länsimaiset naiset! Ollaan onnellisia siitä, että meidät on kasvatettu rohkeiksi ja itsenäisiksi! Ei tämä niin itsestään selvää taida ollakaan…

 

Mieleeni tuli monet maahanmuuttajanaiset Suomessa. Kulttuurishokki voi olla aikamoinen, etenkin kun kotiseudun on usein joutunut jättämään pakon edessä. Kerrohan, jos olet kohdannut jotain vastaavaa.