Millaista on englantilaisessa Primary Schoolissa?

Multa on usein kysytty, millaista on tavallinen kouluarki englantilaisessa Primary Schoolissa eli alakoulussa. Muutettiin maahan niin, että Poju meni kesken lukuvuoden suoraan päiväkodista ikänsä mukaan ykkösluokalle, Year 1. Ilman eskareita tai mitään valmentavaa. Kaikkia jännitti!

”Mene sinne vaan leikkimään! Seuraa muita”, kehotin poikaa.

Ja sinne heilahti. Yes, no ja toilet hallussa. Kolmantena iltapäivänä pieni sievä intialaistaustainen tyttö kainalossa.

Kielitaito karttuu uskomatonta vauhtia, mutta niin menee aikakin. Tänä lukuvuonna, ”Academic Year” kuten sanotaan, poju aloitti jo kolmosluokan, Year 3.

 

Kouluikä: Kouluun mennään 5-vuotiaina. Oppivelvollisuuden ikäraja ei mene syntymävuoden mukaan, vaan lapsen on oltava täyttänyt 5-vuotta kouluun alkuun eli syyskuun 1. päivään mennessä. Syyslapset ovatkin luokkansa vanhimpia ja elokuun helmet vuosikurssinsa ’joulukuun lapsia’. 4-vuotiaat menevät esikouluun, Reception Year ja monissa kouluissa toimii päivähoito, Nursery, 3-vuotiaille. Perheet alkavatkin suunnitella asumiskuvioitaan heti kohta (viimeistään) lapsen synnyttyä, sillä…

Koulujen tasot on valtakunnallisesti rankattu neljään: Outstanding, Good, Requires Improvment & Inadequate. Koska iso osa brittilapsista käy valtiollista koulua yksityisen sijaan, luokkayhteiskunta näkyy selkeimmin juuri koulushoppailuna ja sitä kautta asuinalueiden eriytymisenä. Asuntojen hinnat kulkevat käsi kädessä alueen koulujen rankingin kanssa ja mikäli budjetti antaa myöden, vanhemmat valitsevat asuinalueen hyvän koulun/koulujen mukaan. Lontoo koostuu 33 kunnasta ja oma kunta määrää lapselle koulupaikan. Lähikoulu ei ole itsestäänselvyys ja hyviin kouluihin saattaa olla pitkätkin jonot. Osaa oppilaista kuljetetaan useampien kilometrien päästä tai ajallisesti mitattuna (kuten yleensä asioita mitataan) koulumatka saattaa helposti venyä jopa 45 minuuttiin/suunta. Meillä kävi tsägä, Poju sai paikan ”outstanding”  lähikoulusta, jonne matkaa on 500m. Opetuksen taso ja käytännöt vaihtelevat kouluittain, valtakunnallinen Curriculum antaa opetukselle akateemiset raamit ja tasaisin välein koulun pärjäämistä mittaava ranking-tulos kertoo myöhemmin tavoitteiden onnistumisen. Opettajat eivät saa kattavaa opetusmateriaalia mistään keskusjärjestöltä vaan materiaali on kehitettävä tasaisesti muuttuvan Curriculumin eli ’opetussuunnitelman’ (ts. vaatimusten) mukaan aivan itse.

Koulupäivän pituus on sen sijaan tasapäistetty. Se on ekaluokasta kuudenteen kaikkialla joka päivä sama klo 9-15. Pientä koulukohtaista vaihtelua ilmenee. Pojun koulu alkaa 8.50am ja päättyy 3.15pm. Välitunteja on nuoremmille lapsille enemmän kuin vanhemmille. Pojun kolmosluokka (7-vuotiaat) ulkoilevat kahdesti päivässä, aamupäivällä 15 minuuttia ja tunti ruokailun yhteydessä. Koulut on aidattu ja portit on kiinni koko päivän. Porttivahti avaa ovet aamuisin ja iltapäivisin, muuten kuljetaan kanslian ”officen” kautta. Turvallisuusjuttuja.

Luokkakoot: Koulut ovat suuria. Pojun koulussa lapsia on luokalla 30, opettajia yksi ja kiertäviä apuopettajia luokka-asteesta riippuen enemmän tai vähemmän. Tukiopetus tai muunlainen supportti on täysin koulukohtaista. Pojun koulussa on kolme luokkaa kutakin luokka-astetta kohden, eli yhteen vuosikurssiin mahtuu lähes sata lasta. Koko alakoulussa 3-11-vuotiaita lapsia on lähes 700.

Koulukuri: Opettajien kunnioitus on korkeaa, heitä puhutellaan Miss/Mrs/Mr. (sukunimi) ja kurinpito on tiukkaa. Kerrasta pitää uskoa ja hyvästä käytöksestä palkitaan. Totteleminen ei ole kuitenkaan mikään itseisarvo vaan keskustelutaitoihin valmennetaan. Auktoriteetin kunnioitus ei tarkoita pokkurointia vaan hierarkian (velvollisuuksien ja vastuiden) olemassaolon ymmärrystä. Fyysinen kuritus on kielletty. Lapsille opetetaan jo kotona suorilla käskyillä ja kehuilla käytöstapoja sekä kuuntelemisen ja keskustelun taitoa. Meteliä saa pitää ja ihan pienistä ei komennella, mutta kun huomautellaan, se on jo astetta vakavampi juttu. Vanhempia myös kehotetaan Good Parenting -kursseille, jos lapsella on pientäkin käytösongelmaa. Paikallaan istumisen taitoa aletaan opettaa jo vuoden ikäisille leikkikerhoissa ja päivähoidossa. Koulun pihalla meteli onkin korvia huumaava, mutta koululaiset osaavat seistä opettajan nenän alla jonossa ja odottaa. Se on välttämätöntä kaikkien turvallisuuden tähden. Ettei kukaan katoa väärän ”huoltajan” käsiin. Luokassa opettajaa pitää kuunnella, mutta auktoriteettiä ei tarvitse nöyristellä. Lapset opetetaan keskustelun kulttuuriin ja on ihan ok, jopa clever, alkaa opettajan kanssa väittelemään. Tunnelma koulussa vaikuttaa leppoisalta, opettajat ovat helposti lähestyttäviä aikuisia, joilla on homma hanskassa ja lapsille on luonnollista tuoda omat persoonansa ja kulttuuritaustansa esiin. 

Koulupuku: Jokaisella koululla on oma koulupuku, School Uniform. Niitä ostetaan kotiin kaksi tai kolme kappaletta. Jos yksi on pesussa, on toinen käytössä. Pojun koulupukuun kuuluu pikeepaita, pusero tai huppari, suorat housut tai kesällä prässi-shortsit, mustat sukat ja mustat kengät. Tytöt kulkevat pikeepaidassa, puolihameessa tai mekossa, valkoisissa polvisukissa ja mustissa kengissä. Kouluilla on myös omat nimikko-koululaukkunsa, book bag. Olen kuullut, että koulun tason pystyy lukemaan koulupuvusta, mutta sitä taitoa minä en ole vielä kehittänyt.

Oppiaineista: Koulussa ei ole lainkaan oppikirjoja. Lukeminen ja kirjoittaminen on silti kaiken keskiössä. Oppiaineista on olemassa vihkot, joihin kirjoitetaan opettajan ohjeistamana. Lapset kirjoittavat hurjia määriä joka päivä. Pojun koulussa on suuntaa-antavat lukujärjestykset, ei tosin vanhempien nähtäväksi. Viikko-ohjelmaa myös ilmeisesti improvisoidaan. Jumppakamojenkin on oltava koulussa koko viikon, sillä niitä saatetaan tarvita minä päivänä tahansa. Pääpaino alaluokilla on englannin kielessä ja matikassa. Kirjoittamista ja lukemista opetellaan monelta kantilta: spelling, guided reading, storys, handwriting… Äidinkielenään englantia puhuvilla on haasteena oppia kirjoittamaan oikein, sillä korva ei kerro sanan kirjoitusasua. Joskus tuntuu, että meillä ulkkisilla oma kieli auttaa sanan kirjoitusasun hahmottamisessa ja me suomalaiset voimme aina lausua sanan kirjain kirjaimelta suomeksi, eikä meidän tarvitse opetella milloin on ”hidden e” tai ”a sound”. Matikan Curriculum eli vaatimukset ovat aivan uskomattoman korkealla tasolla ikätasoon ja oppimiskykyyn nähden. Year 3:lla 7-vuotiaat eli Suomen ekaluokkalaiset opettelevat kertolaskuja ja jakolaskuja. Plussat ja miinukset pitää hallita tuhanteen asti lukuvuoden lopussa. Toki lasten toivotaan oppivan, mutta ikätasoon nähden liian vaikeita tehtäviä esittämällä tasoerot tulevat esiin. Päätavoitteena ei tunnu olevat se, että lapsi kykenisi ratkaisemaan kaikki hänelle annetut tehtävät, vaan lapsi laitetaan tavoittelemaan itselleen/ikätasolleen vaikeita asioita. Tavoitteellisuudella pyritään herättelemään lapsen uteliaisuutta & mielenkiintoa, mutta se saattaa myös kääntyä itseään vastaan. Pahimmillaan se tappaa mielenkiinnon kokonaan. No, ainakin tasoerot näkyy – ja opettajan on helpompi opettaa, kun samantasoisia voi välillä vaikka niputtaa samaan pöytään. Keskiverrot pärjäilevät, heikot tippuvat helpommin ja huippuja nostetaan & todella kannustetaan kehittämään lahjakkuuttaan. Samanlaista ajattelua, vaikkei ehkä niin selkeästi, löytyy myös muista oppiaineista: Science ja Topic. Tiede avaa ovia historian sekä keksintöjen maailmaan. Suurkaupungin hyvinä puolina olkoon tämä, oppiaineiden nimissä lapset pääsevät konkreettisesti tutustumaan maailmahistoriallisesti merkittäviin kohteisiin Lontoon keskustassa, kuten Science Museum & painovoima-näyttely, Great Fire of London 1666 -näyttely (Lontoon maan tasalle polttanut viikon kestänyt tulipalo), maailman nopein keski-aikainen purjelaiva Golden Hind, National Potrait Gallery (maailmankuulua maalaustaidetta), London Eye jne… Koululla on aineopetuksen lisäksi tärkeä rooli sosiaalisten taitojen oppimisessa. Eri kulttuurien juhlapäiviä huomioidaan ja niistä puhutaan, yhtenä merkittävimmistä hindujen Diwali lokakuussa. Vieraiden kielten opetusta ei painoteta yhtä vahvasti kuin suomalaisissa kouluissa, mutta siitä huolimatta Pojulla alkoi ranskan kieli. Toivottavasti se jatkuu ensi vuonnakin… Taideaineet painottuu piirtämiseen ja musiikkiin, tänä vuonna poika opettelee viulun soittoa, viime lukuvuonna oli nokkahuilu. Perjantai-iltapäivisin on kuuden viikon välein vaihtuvat valinnaisaineet ja muina iltapäivinä luokka-asteen yhteinen ”assembly” eli sosiaalinen kokoontuminen. Kouluilla on valta päättää oppiaineiden toteutustavoista, tämä siis Pojun koulusta.

Kouluruokailu on Pojun koulussa eka- ja tokaluokkalaisille ilmaista, jonka jälkeen lämpimästä ateriasta maksetaan £2 päivittäin. Omien eväiden ”packed lunch” kuljettaminen onkin yleistä ja lasten näkökulmasta: ”silloin saa enemmän leikkiaikaa pihalla”.

Läksyt: Koska kirjoja ei ole, lasten koululaukku eli ”book bag” on kevyt. Pojun laukussa kulkee ainoastaan lukukirja ja vihko lukumerkintöjä varten ”Reading Record” sekä perjantaisin kotiläksyvihko ”Homework Book”. Läksyjen määrä, laatu & vaikeustaso riippuu täysin koulusta. Monessa koulussa ei ole kotiläksyjä lainkaan. Pojulla on. Neljä kotitehtävää on pritattu yhdelle A4:lle, joka liimataan kotitehtävävihkoon. Läksyt tulee perjantaisin ja ne pitää palauttaa keskiviikkoon mennessä. Viikonloppuhommia, siis… Lisäksi lapsen tulisi lukea joka päivä kotona vähintään 10 minuuttia. Kirjoja ei kuitenkaan tarvitse hakea kirjastosta itse, sillä koulu käyttää nettisovellusta, jonne lapsilla on tunnukset ja opettajat voivat ladata lapselle sopivia kirjoja.

Lomat: Kouluvuoteen mahtuu yhteensä kuusi minimissään viikon pituista lomaa. Lomia on kuuden – kahdeksan viikon välein. Kouluvuosi alkaa syyskuun 1. päivänä. Sitä seuraa viikon syysloma ja jouluna noin parin viikon joululoma. Heti uuden vuoden jälkeen palataan kouluun ja viikon talviloma sijoittuu helmikuun alkupuolelle. Huhtikuussa pääsiäisen aikaan on kahden viikon kevätloma ja touko-kesäkuun taitteessa, kun suomalaislapset jäävät jo kesälaitumille, englannissa lapset viettävät viikon mittaisen alkukesän loman. Varsinainen kuuden viikon kesäloma alkaakin vasta heinäkuun puolivälin paikkeilla. Systeemi on oikeastaan aika kiva – paitsi työssäkäyville vanhemmille, kun vuosilomat eivät millään riitä. Erilaiset urheiluseurat ja kerhot järjestävätkin lapsille kaikenlaista lomatekemistä, maksusta tietenkin. Opetuksen kannalta kuuden-kahdeksan viikon blokit toimivat hyvin ja opetusta teemoitetaan blokeittain. Huonona puolena, lomia ei sitten saakaan virallisten koulujen loma-aikojen ulkopuolella – sakon uhalla, siis! – ja lentoyhtiöt tietävät tasan tarkkaan, milloin kouluissa on lomaviikot. Hinnat ovatkin sitten sen mukaiset. 

Lopulta kuitenkin, olipa se koulumaailma millaista tahansa, hartain toive taitaa olla globaali:

Seuraavia lomia odotellessa :)

 

Laura