Päätin aloittaa uuden sarjan tämän blogin sisällä: Love London. Sarjan idea on kertoa kaupungin tuhansista mielenkiintoisia tapahtumista ja paikkoista, nähtävyyksistä ja historiasta yhtä lailla lasten kanssa kuin ilmankin. Sarjasta voi saada vinkkejä Lontoon reissuun tai muuten nauttia tämän huikean monikulttuurisen kaupungin antimista ihan sieltä ruudun toisella puolen. Love Londonin avaa Britannian suurin valofestivaali Lumiere London, joka levittäytyi ympäri keskusta-aluetta loppuviikosta. Sinäänsä hassua aloittaa uusi blogin sisäinen sarja kirjoittamalla tapahtumasta, joka meni jo, mutta nyt on niin tuoreessa muistissa rinnakkainen tapahtuma LUX Helsinki, etten voi vastustaa tätä kiusausta. Kumpi vie voiton valoteoskisassa?

Lumiere London valoteokset olivat niin valtavan laajalla alueella, että on vaikea uskoa, jos joku väittää käyneensä kaikki kohteet läpi. Me valittiin  suositusten ja ennakko-odotusten perusteella hyvin pieni osa kokonaisuudesta, sellainen kävelyetäisyyksin saavutettavissa oleva. Victorian aseman lähellä Westminster Cathedralissa oli muovipulloista kasattu teos, johon yleisö sai polkea polkupyörillä valot päälle. Virta varautui teokseen joksikin aikaan, mutta hiipui nopeasti ja valot sammuivat, jos pyöräilijät eivät polkeneet riittävällä teholla. Taiteilija Stephenson halusi puhutella yleisöä ympäristönäkökulmalla. Ihan jees! Idea hyvä. Puhutteli juu, jäi mieleen, muttei lopulta mikään niin ihmeellinen.

Matkalla Westmister Abbeylle Victoria Streetillä korkean rakennuksen seinään oli projisoitu seinää pitkin kiipeileviä ihmisiä. Sama juttu, ihan ok, mutta eipä tullut edes kuvaa otettua. 

Sen sijaan Westmister Abbeystä tulikin kasa kuvia. Haltioituneena katsoin, kun kirkko vaihtoi väriä. Ranskalaisen Patrice Warrenerin projisointi oli hurjan upea. Goottilaistyylisen kirkon jokainen pieni yksityiskohta piirtyi omassa värissään ja rakennus oli lopulta kuin värityskirjasta. Ihana!

Jatkettiin matkaa vielä South Bankin rantaan. London Eye oli valaistu, mutta se nyt tietyllä tapaa kuuluu asiaan eli eipä siinä mitään ihmeellistä ollut. Ennakko-odotukset eivät kohdanneet rannallakaan, joten tämä kävely tungoksessa kylmän viiman saattelemana oli aavistuksen pettymys.

Saattaa tulla yllätyksenä, mutta LUX Helsinki ei hävinnyt Lumiere Londonille tipan vertaa (tai ainakaan tälle pätkälle, jonka nyt jaksoimme kiertää). ”Liikkuva” arkkitehtimuseo Helsingissä oli huikea, kokemuksena aivan yhtä hieno kuin Westmister Abbey Lontoossa, ainoastaan erilainen. Helsingin Designmuseon edessä roikkuneet erilaiset valaisimet saivat samansukuisen kaverin South Bankin rannassa ja bonukset veti kotiin LUX Helsingin erinomainen saavutettavuus ja loistavan kompakti koko! Suuressa kaupungissa moni asia on suurta – ainakin välimatkat – koko reitille matkaa kertyi helposti 3-4 km. Ensi kerralla Love Londonissa (toivottavasti) jokin sellainen tapahtuma, johon on mahdollista vielä osallistua.

xxLaura

Psst…..seuraa blogia facessa…are you KIDing me?…