Vauvani risteilee 24/7

vauva_risteilee_0.jpg

Vuosi sitten kesällä olin tukevasti raskaana Englannissa. Raskausaikainen ihana, hersyvä, tumma kätilöni nauroi ylävartalo hytkyen, kun kerroin ystäväni kanssa viimemetreillä käydystä puhelinkeskustelusta:

– Joko jo? Onko se jo laskeutunut?, ystäväni kysyi.

– En tiedä, vastasin.

– Etkö ole kysynyt?

– En tiedä, millä sanalla voisin kysyä…

Pohdimme puhelimessa sopivia sanoja englanniksi. Go down, set, falling… Lopulta päädyimme sanaan landing ja nauroimme.

– Landing 🙂 You need to tell me when you’re done your check up and walked through the security, kätilö tirskui.

 

Yllätys, englannin kielen sanavarastooni on viimeisen vuoden aikana kertynyt lukuisia raskaus- ja vauva-ajan sanoja. Tavallisempien sanojen, kuten formula milk (=äidinmaidonkorvike) lisäksi on tullut useita hyvin kuvaavia sanoja tai sanontoja, jotka kertovat kulttuurisesta ajattelusta.

Tummy time = mahallaan. Vauva siis laitetaan erikseen viettämään aikaa vatsallaan. Mahallaan ei vain olla, vaan olon ajatellaan olevan erityistä aikaa, tärkeää lapsen kehitykselle ja tätä aikaa vanhempien pitää muistaa harrastaa tasaisesti joka päivä vauvan kanssa. Tästä erityisajasta myös kysellään ja muistutellaan.

Roll over = kääntyä. Suora suomennos on tietysti kieriä, mutta jostain syystä suomen kielessä koirat kierii ja vauvat kääntyy ympäri. Oikeastaan kieriminen on asiaa paremmin kuvaava termi. Vai?

Crawling = ryömiä.

Crawling = kontata.

Ryömimistä ja konttaamista kuvataan englanniksi samalla sanalla, vaikka asioilla on vissi ero. Peppukävelylle tai pepultaan liikkumiselle ei ole omaa sanaa. Just moving.

Seisomista seuraava kehitysvaihe on ehdoton suosikkini:

Cruising = kävellä huonekaluja pitkin. Risteillä, kuten eräs äiti minulle sanan alkuperää kuvasi. Meillä ollaan nyt tässä vaiheessa ja meno onkin kuin Ruotsin laivalla.

Ja koska ollaan jatkuvalla risteilyllä, seisovasta pöydästä poimitaankin vain parhaat palat.

She is picking = lapsi syö huonosti.

No, entä se sikiön laskeutuminen? Selvisi sekin. Ei ole turvatarkastusta, eikä laskeutumista lentokoneen lailla. Totta kai, olisihan pitänyt arvata, sanonta on asiaa erittäin hyvin kuvaava: Drop in to the right position.

Kuten puhut, siten ajattelet – ja toisinpäin!

 

-Laura

 

 

                                           xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

                                               Seuraa blogia facessa, blogilistalla ja bloglovissa

 

Kulttuuri Lapset Raskaus ja synnytys Suosittelen

Näkymätön naapuri

Trafalgar Square3

Julkisuuteen, mediaan, pinnalle mahtuu aina yksi aihe kerrallaan. Ja kaikki vouhkaavat siitä. Aivan viime viikkoina se yksi aihe näyttää olleen hyvät ja huonot käytöstavat, Sikke Sumarin nostattama aihe lapsiperheiden ravintolakäyttäytymisestä. Juu-ei, en aio kirjoittaa siitä. Minun mielipiteeni tämän asian sopassa ei merkitse yhtään mitään.

Sen sijaan poimin Etelä-Ranskassa asuva Helenan blogista Chez Helena postauksen pinnallisista käytöstavoista, tervehtimisestä kotikadulla ja muutamasta ystävällisestä sanasta lähileipomossa. Helena kirjoitti Hesariin kolumnin, jossa kehotti ottamaan oppia ranskalaislasten käytöstavoista ja sai päälleen kuraa. Turha tervehtiminen kadulla on joidenkin mielestä pinnallista eikä syvempää ystävyyttä voi syntyä pintapuolisessa keskustelussa. Voi olla, näkökulmasta riippuen, mutta yhdellä lauseellaan blogipostauksessaan keskustelun pinnallisuudesta Helena osui nyt niin nappiin, että on pakko lainata:

”En osannut paikallisia tapoja ja podin yksinäisyyttäkin, mutta arvatkaapa mitä: näkymättömäksi en tuntenut itseäni koskaan”.

Näin minäkin olen täällä oloni kokenut.

Ympäristö reagoi.

Olen joku, jolle sanotaan hei.

Olen joku, jolta kysytään ystävällisesti how are you, vaikka vastauksella ei ole kysyjälle merkitystä.

Olen joku, jolta pyydetään tietä excuse me, please tai anteeksi, jos itse ollaan kulkuväylällä.

Olen joku yhteisössä, naapurustossa, toisille täysin merkityksetön, toisille jonkun niminen, joillekin se suomalainen ja joillekin vähän enemmän.

Olen joku. Olen ihminen. Olen kokonainen. Minut huomataan. Minua puhutellaan. Olen olemassa. Olen näkyvä. Siitä tulee kevyt olo. On helppo hengittää. Ympäristö näkee, huomaa ja samalla myös vartioi kaikkea mahdollista pahaa vastaan. Hymyilen takaisin. Ja vähintään tervehdin. Pyydän tietä ja pyydän anteeksi, kun tukin tietä. Joskus vaihdan myös muutaman pintapuolisen sanan kaupassa, kadulla, bussissa, koululla… Teen toiset näkyväksi. Se ei vaadi minulta mitään.

Jos haluat liittyä näkyvien joukkoon, aloita siitä ensimmäisestä vastaantulijasta kotikadulla, kaupassa, bussissa… Hymyile ja tervehdi. Nyökkäyskin riittää.

 

-Laura

 

 

                                           xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

                                               Seuraa blogia facessa, blogilistalla ja bloglovissa

Hyvinvointi Mieli Vanhemmuus Suosittelen