– Are you in maternity leave or are you a housewife?

Häkellyin kysymyksestä koulun pihalla. Onko tämä jokin arvovalintajuttu? Tai yrittääkö tuo määrittää minua johonkin lokeroon?

– Siis äitiyslomallahan minä. Mutta ei mulla ole täällä Englannissa työpaikkaa, johon palata. Eli… housewife kai sitten…

Kakistelin itseäni ulos lokerosta, johon kuvittelin kysyjän minua laittavan. Vastaus meni selittelyn puolelle, sillä suomalaisena kysymystä oli tavallaan vaikea ymmärtää. Kieli ja arvomaailmat kietoutuvat vahvasti yhteen. Jäin pohtimaan, millaista on kieli äitiyden ympärillä?

Englanti on siitä mahtava kieli, että asiat kyetään ilmaisemaan täsmällisesti. Sanoja on paljon ja ne ovat kuvaavia. Maternity leave – äitiyteen liittyvä tauko, poissaolo tai ajanjakso, jonka jälkeen palataan takaisin työpaikalle. Housewife – naimissa oleva nainen, joka viihtyy kotona pidempään, on lapsia tai ei. Ja meillä kun suomeksi sanotaan aina vaan äitiysloma. Oikeasti, mikä loma? Lomalle vastine on lähinnä holiday tai vacation. Lomalla chillaillaan – paitsi äitiyslomalla!

– It’s a hard work with babies.

– You’ve got a baby, you have to be busy!

Kuuluu sanottavan joka puolella. Ja sitä todella tarkoitetaan. Aluksi olin ymmälläni tämän toistelusta. Sillä olinhan lomalla…  Kukaan ei oleta kotiäitien tekevän yhtään asiaa päällekkäin tai kasvattavan viittä kättä kahden sijaan.

Paitsi Suomessa. Äitien erikoisuus. Siinä lomalla kun ollaan. Äitiyslomalla.

Think about that! Lomallahan on aikaa, joten mikäs siinä vauvan kanssa ollessa. Ihan niin kuin vauva ei vaatisi mitään. Lomallahan on aikaa tehdä kotihommien ja omien intohimojen lisäksi vaikka sitä kuuluisaa äitien metatyötä. Kun ei ole niitä velvollisuuksia. Siis anteeksi? Ööh.. tarkoitan palkkatyön velvollisuuksia. Eli lomaahan se on! Eikö? Sama kielellinen ilmiö on luettavissa opintovapaasta – kun ollaan vapaalla siitä jostain oikeasta.

Sanoilla on väliä. Kieli määrittää ajatteluamme. Sen lisäksi, että me äidit olemme vauvan kanssa lomalla (isäthän ovat isäkuukaudella!), mietimme paljon mikä on lapselle sopivaa, oikein tai väärin. Kysymme asioita konditionaalissa; pitäisikö, voisiko, saisiko? Normitamme ja arvotamme asioita hurjasti – ja sitä kautta meillä on myös lupa arvostella äitiyttä tiukkarajaisesti hyväksi tai huonoksi. Ja lopulta huutaa turhautumistamme anonyyminä keskustelupalstoilla. Äitiyden vaatimukset ovat korkealla, metatyötä myöden. Normi-sormi heiluu herkästi. Suomalainen äiti joutuu helposti puun ja kuoren väliin. Aina pyllistämässä jotenkin puolittain pikkusen väärään suuntaan.

Telkkarin vanhemmuusohjelma Marja Hintikka live pyrki purkamaan näitä kulttuurin asettamia tiukkoja normituksia. Olen miettinyt paljon, voisiko ohjelma toimia ulkomailla ja ihan äkkiä sanoisin, että ei. Ainakaan täällä se ei tuntuisi kovin luontevalta, sillä odotukset specifeihin äitiyteen liittyviin kysymyksiin eivät ole niin tiukat. Naiset toteuttavat äitiyttään niin monella tapaa ja yhteiskunta ei perustu samanlaisille suosituksille ja normituksille, niille konditionaaleille. Brittiläiseltä Marja Hintikka liveltä puuttuisi vastakkainasettelun jännite, kun asiat nähdään kuitenkin vain henkilökohtaisina valintoina. On yhtä tavallista olla uranainen, kotiäiti tai jotain siltä väliltä, on yhtä tavallista ostaa lapselle kevätvaatteet kuin jättää ne ostamatta ja on yhtä tavallista olla taaperoimettäjä kuin pulloruokkija jne. Tottahan valinnat ovat arvolatautuneita ja keskustelu eri näkemysten välillä saattaa olla kiivastakin, mutta aina lopulta ne ovat vain eri tapoja toimia. Englannin sanarikas kieli tarjoaa lukuisia tapoja ilmaista näkemyksiään, keskustelussa lauseet ovat hienovaraisia ja asenteet luetaan usein nyansseista sanojen välissä. Koskaan en ole kuullut puheen menevän asiattomuuksiin, painostukseksi, rumaksi syyttelyksi tai näkemyksen kunnioittamattomuudeksi. Tiukkakin näkemystenvaihto päättyy usein sanoihin:

– Not my style, sorry.

Ja sen takana seistään. Se on raja, jota ei myöskään ylitetä. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa olla äiti lapsilleen – kun vain pysytään lain paremmalla puolen. Se vapauttaa olemaan oman elämänsä kuningatar! Seisomaan omien valintojensa takana ja tarvittaessa muuttamaan suuntaa. Eriäviä näkemyksiä ei aina tarvitse ymmärtää, ei edes hyväksyä, mutta eriävästä näkökulmasta tai mielipiteestä ei myöskään tarvitse sivaltaa.  Äitiys on ennen kaikkea vuorovaikutteinen suhde, jonka jokainen rakentaa yhdessä lastensa kanssa parhaaksi katsomallaan tavalla.

Hyvää Äitienpäivää ihan kaikille!

-Laura

                                                xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

                                                     Seuraa blogia facessa, blogilistalla ja bloglovissa