”Sinä olet hyvä jossain muussa”

b121ab84-7d51-4d9f-a5f9-f27dfdf33520.jpeg

Kun 7-vuotiaat serkukset keskustelivat matkalla Big Benille, me äidit herkistimme korviamme.

”Mä oon huono piirtämään”, sanoi serkku.

”Niin mäkin”, vastasi Poju ja jatkoi:

”Mutta, ei se mitään. Sä oot superhyvä matikassa”.

”Niin oon”, vastasi serkku.

”Kaikki on hyviä jossain. Mä oon hyvä uimaan”, sanoi Poju.

 

Aivan! Just noin!

Kaikki ovat hyviä jossain! 

Nyt on kyllä ympäristö on tehnyt tehtävänsä. Tätä oivallusta me vanhemmat emme pysty ottamaan kasvatuksen nimiin, vaikka ehkä haluaisimmekin ylpeillä. Pojun koululuokalla on niin monenlaisista kulttuuritaustoista olevia lapsia, että jokainen huomaa olevansa omanlaisensa. Erilainen. Ja mikä parasta, jokainen saa olla omanlaisensa. Toki on sosiaalisia paineita, mutta niitä myös helpotetaan sillä, että jokainen saa ilmentää omaa luonnettaan ja taustaansa omalla tavallaan. Tuoda persoonansa esiin. Jokaisella on vahvuutensa ja erilaisuus on normi. 

Jatkoimme Pojun kanssa keskustelua myöhemmin keskenään. Hän tunnusti, ettei osaa soittaa viulua. Luokalta löytyy tyttö, joka on tosi hyvä ranskan kielessä, toinen on nopea lukemaan, Poju itse pärjää englannin kielen sanojen oikeinkirjoituksessa, spelling, ja poika, jolla on leuka vinossa, on aina paras matikassa. Yksi luokan pojista ei osaa juosta kunnolla, eivätkä kaikki voi olla hyviä piirtämään, lukemaan tai laskemaan, mutta jokainen on hyvä jossain! Ja kun äiti laittaa kotona ruokaa, lapsi lohduttaa:

”Äiti ei se mitään haittaa, vaikka tulikin vähän pahaa ruokaa. Sinä olet hyvä jossain muussa.”

 

Näin on! Mukavaa viikkoa 🙂

 

Laura xx

Perhe Mieli Lasten tyyli Suosittelen

Miksi suomalaisvauvojen ulkona nukuttamista ihmetellään ulkomailla?

”Outo ilmiö.”

”Hui! En uskaltaisi!”

”Menee kaikkia vaistoja vastaan.”

”Ehkä siinä on pointti olla jotenkin vain erikoinen.”

Näiden lainausten takana eivät olekaan ulkomaalaiset vaan ihan suomalaisnaiset. Yllätyitkö?

black-white-1444737_640.jpg

Lauseet on poimittu paristakin eri some-keskustelusta, joissa aiheena oli vauvan nukuttaminen ulkona. Keskustelijoina olivat eri puolilla maailmaa asuvat suomalaisäidit. Ja vastaukset olivat tällaisia! Yhtälailla ihmetteleviä kuin kenen tahansa muunkin ulkomaalaisen. Hauskaa. Erikoista. Niin se näkökulma muuttuu. Mitä pidempään oleilee toisessa kulttuurissa, sitä vahvemmin kyseisen ympäristön tavat ja arvot alkavat vaikuttaa.

No, kun kerran kunnon raati oli kasassa, pitihän sitä kysyä tärkein. Miksi? Mikä tuossa tavassa, vauvojen ulkona nukuttamisessa, on niin outoa tai kummallista? Vastaukset olivat aika yhteneväisiä.

 

1. Tavat. ”En ole tottunut näkemään vaunuja ulkona ilman aikuista. Ajatus on vieras.”

2. Turvallisuus. ”Kyllä Suomessakin voi tapahtua, todennäköisyys olisi tietenkin varsin pieni.” ”Pihalla leikkivät isommat lapset olivat vahingossa tönäisseet vaunut liikkeelle.”

3. Luottamus ympäristöön. ”En osaisi rentoutua – eikä tulisi mieleenkään jättää lasta ikkunan taa esim. ravintoloissa. Reagontiaika on kuitenkin pitkä, jos jotain käy. Todennäköisesti ei käy, mutta silti.” Taustalla siis ajatus lapsikaappauksesta. Tämä näkökulma nousi yllättävän herkästi esiin.

4. Pelko eläimistä. ”Villieläimet ovat oma riskinsä”. Mainintoja saivat käärmeet, hämähäkit, rotat, ketut, sisiliskot, koirat ja kissat. Suomen luonnosta mainittiin mm. haukat, sudet ja karhut.

 

Osa pitkään muualla asuneista suomalaisäideistä ei muistanut kuinka ilmasto ja pukeutuminen vaikuttavat asiaan. Kun vauva on kerran topattu ja nukahtaa vaunuihin matkalla, niin uloshan se kannattaa jättää nukkumaan. Lämpimissä sisätiloissa vauva heräisi heti. Monessa muussa maassa on kulkukoiria sekä vapaana juoksevia kissoja, rottia, kettuja ja vaikka mitä öttömöntiäisiä – kaupungeissakin. Australiasta, Brasiliasta ja Kaliforniasta mainittiin erikseen kuumuus ja monessa muussa paikassa asuvat ovat jo unohtaneet kuinka puhdas ilma meillä onkaan. Jos tätä taustaa vasten alkaa pohtia, miksi ulkomailla pidetään pohjoisen tapoja melkeinpä barbaarisina, niin ehkä ajatuksesta saattaa saada kiinni…

Ja kuten listauksestakin voi lukea, luottamus ympäristöön muualla maailmassa on aivan toista luokkaa. Kun Suomi valittiin YK:n World Happiness Report -tutkimuksessa maailman onnellisimmaksi maaksi, tärkeäksi kriteeriksi nousi kokemus oman elipiirinsä turvallisuudesta. Suomessa voi huoletta jättää ikkunat auki tai takaoven lukitsematta pikaisen kaupassa käynnin ajaksi, vauvan kaupan oven ulkopuolelle vaunuihin nukkumaan, antaa isompien lasten seikkailla lähipihoilla ja luottaa siihen, että ekaluokkalaistenkin koulumatkat sujuvat ilman aikuista.

Tällaista etua ei monesta muusta maailman kolkasta löydy. Ulkomailla asuessa oppii kaikenlaista – myös pelkäämään. Tai ainakin tarkkailemaan elinpiiriään. Lapset eivät pamppaile yksin tai keskenään ja riski tulla vaikkapa ryöstetyksi on monesti pohjoismaita todellisempi. Mahdollisia uhkia kartoittaa päässään ihan jatkuvasti. Turvallinen ympäristö vapauttaa energiaa tärkeämmille asioille ja mielestäni suomalainen tapa luottaa ympäristöönsä ja kanssaihmisiin onkin puhtaasti vain hienoa, upeaa & huikeaa!!! 

 

Laura xx

 

Kuva: Pixabay

 

Perhe Lapset Matkat Suosittelen